Edustajat valitaan vaaleilla

Vaalijärjestelmät jaetaan usein enemmistövaaleihin ja suhteellisiin vaaleihin. Näistä on käytännössä useita erilaisia versioita (ks. taulukko). Enemmistövaalit ovat henkilövaaleja, joissa äänet annetaan suoraan sille henkilölle, jonka halutaan tulevan valituksi. Suhteellisessa vaalitavassa äänet lasketaan valitun laskentaperiaatteen mukaan siten, että puolueiden yhteisäänet sekä ehdokkaan henkilökohtaiset äänet vaikuttavat lopputulokseen.

Suomessa presidentinvaalit ovat ainoat henkilövaalit, jossa äänestetään suoraan ehdokasta. Kaikissa muissa vaaleissa sovelletaan suhteellista vaalitapaa, mikä tarkoittaa, että puoluevaaleissa (eduskunta-, kunta- ja europarlamenttivaalit) ehdokkaille lasketaan vertailuluku, johon vaikuttavat sekä ehdokkaan henkilökohtainen että puolueelle tullut äänimäärä. Tällöin jokainen puolue tai muu ryhmittymä saa sen määrän edustajia kuin sen vaaleissa saama äänimäärä suhteessa muihin ryhmittymiin edellyttää. Suomessa sovelletaan d'Hondtin menetelmää.

Vaalijärjestelmä on aina poliittisen päätöksen tulos. Suhteellisen vaalitavan taustalla on ajatus, että sen avulla eduskuntaan valitut kansanedustajat edustaisivat mahdollisimman kattavasti koko kansaa. Suhteellisella vaalitavalla pienten puolueiden on helpompi saada edustajansa eduskuntaan kuin suorassa vaalissa ja tämä vaalitapa johtaakin usein monipuoluejärjestelmään, kun taas suora vaalitapa usein johtaa kaksipuoluejärjestelmään.

Joissain maissa on käytössä äänikynnys, jonka avulla pyritään estämään parlamentin hajaantumista. Ruotsissa puolueen pitää saada vähintään neljä prosenttia valtakunnan äänistä tai kymmenen prosenttia vaalipiirin äänistä, jotta puolue tulee valituksi. Lisäksi joissain maissa jaetaan tietty määrä tasauspaikkoja niille puolueille, jotka ovat hävinneet eniten suhteellisessa vaalitavassa.

Piilevä äänikynnys tarkoittaa sitä osuutta vaalipiirin äänistä, mitä ehdokas tarvitsee päästäkseen läpi eduskuntavaaleissa. Se on aina riippuvainen jaettavien paikkojen määrästä sekä vaalitavasta. Suomessa käytetty d'Hondtin vaalitapa sekä pienet vaalipiirit vaikuttavat puolueiden ja ehdokkaiden valikoitumiseen. Erityisesti Vihreät, Vasemmistoliitto ja aikaisemmin Perussuomalaiset ovat kärsineet vaalitavasta. Pienissä vaalipiireissä taas naisten ja nuorten sekä erilaisten vähemmistöjen mahdollisuus tulla valituksi ovat heikkoja. Mikäli näihin halutaan korjaus, olisi vaalitapaa vaihdettava ja vaalipiirejä kasvatettava. Mikäli taas halutaan korostaa alueellista edustavuutta, vaalipiirejä pitäisi pienentää.

Suomalaisten äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa on hiukan Euroopan unionin keskivertolukua korkeammalla, mutta alhaisempi kuin muiden pohjoismaiden. Suomalaisten äänestysaktiivisuus vuoden 2023 eduskuntavaaleissa oli 71,9 prosenttia äänioikeutetuista, kun keskiarvoluku kaikissa EU-maissa viimeisimmissä parlamenttivaaleissa oli 66,7 prosenttia äänioikeutetuista. Suomen äänestysaktiivisuus jää kuitenkin huomattavasti jälkeen muista pohjoismaista: Tanskassa äänioikeuttaan käytti 85,9 prosenttia, Ruotsissa 85,8 prosenttia, Islannissa 81,4 prosenttia ja Norjassa 78,2 prosenttia äänioikeutetuista edellisissä parlamenttivaaleissa.

Yllä olevan tilaston mukaan suomalaisten äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa on viimeisen 60 vuoden aina laskenut. Vuonna 1962 äänioikeuttaan käytti 85,1 prosenttia äänioikeutetuista, kun se vuoden 2019 eduskuntavaaleissa oli 72,1 prosenttia. Kolmessa viime eduskuntavaaleissa äänestysaktiivisuus on ollut lievässä nousussa. Alimmillaan se oli viimeisen 60 vuoden aikana vuoden 2007 eduskuntavaaleissa, jolloin äänioikeuttaan käytti 67,9 prosenttia äänioikeutetuista. Vielä vuonna 1983 äänioikeuttaan käytti 81 prosenttia äänioikeutetuista.

Huolestuttavaa tässä trendissä on, että se näyttää liittyvän yhteiskunnan 1990-luvulla alkaneeseen eriarvoistumiskehitykseen. Vuoden 2015 eduskuntavaaleja koskeneen tutkimuksen mukaan henkilön äänestysaktiivisuus ja sosioekonominen asema liittyvät toisiinsa. Mitä enemmän koulua henkilö on käynyt tai mitä parempi on hänen ammattiasemansa tai mitä suurempi hänen varallisuutensa, sitä todennäköisemmin hän äänestää eduskuntavaaleissa.

Tutkimuksen mukaan korkeakoulututkinnon suorittaneet äänestävät huomattavasti yleisemmin kuin pelkän perusasteen tutkinnon suorittaneet. Nuorten aikuisten (25–34 v) ryhmässä ero oli erityisen suuri. Koulutetut nuoret aikuiset äänestivät 2,5 kertaa useammin kuin pelkän perusasteen käyneet nuoret aikuiset. Myös ammattiluokalla oli vaikutusta äänestämiseen. Toimihenkilöt äänestivät työväestöä aktiivisemmin. Myös varallisuudella oli vaikutusta äänestysaktiivisuuteen. Eniten ansaitsevan neljänneksen todennäköinen osallistuminen eduskuntavaaleihin oli 10 prosenttiyksikköä suurempi kuin vähiten ansaitsevan neljänneksen osallistuminen. Omistusasunnon omistajat osallistuivat vaaleihin todennäköisemmin kuin vuokralla asuvat.

Tutkijat puhuvat äänestyskäyttäytymiseen vaikuttavista käsitteistä: hyvinvointiheijastumasta, empatiavajeesta ja solidaarisuuskuilusta. Näillä selitetään, miksi sosioekonomisessa asemassa korkealla oleva henkilö äänestää todennäköisemmin kuin matalan sosioekonomisen aseman omaava henkilö. Käsitteillä voidaan selittää myös sitä, miksi äänestäjät äänestävät todennäköisemmin oikeisto- kuin vasemmistopuolueita. Oikeistopuolueille on tyypillistä selittää yksilön kohtalo seurauksena hänen persoonastaan ja valinnoistaan, kun taas vasemmistopuolueet painottavat yhteiskunnan rakenteiden vaikutusta yksilöiden valintamahdollisuuksiin. Vasemmiston kannatus oli Suomessa alimmillaan vuoden 2015 vaaleissa (23,6 % äänistä).

Jo aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että puolueuskollisuus lisää halukkuutta äänestää. Jos henkilö antaa kaksissa vaaleissa peräkkäin äänensä samalle puolueelle, puhutaan puolueuskollisesta äänestäjästä. Liikkuva äänestäjä on sellainen, joka vaihtaa puoluetta vaaleista toiseen tai siirtyy nukkuvasta äänestäjästä heränneeksi äänestäjäksi. Viime eduskuntavaaleissa noin kolmasosa äänestäjistä oli liikkuvia äänestäjiä. Erityisesti nuoret (alle 31-vuotiaat) jättävät vaaleissa äänestämättä useammin kuin muut ikäryhmät. Tässäkin koulutustaso vaikuttaa: pelkän perus- ja ammattikoulun käyneet äänestävät korkeakoulun käyneitä heikommin.

Ihmiset käyttävät äänioikeuttaan, koska haluavat vaikuttaa tietyn puolueen tai henkilön kautta harjoitettavan politiikan sisältöön. Tutkimuksen mukaan yhä edelleen suurin osa suomalaisista, erityisesti vanhempiin ikäluokkiin kuuluvista, pitää äänestämistä kansalaisvelvollisuutena.

Miksi sitten ihmiset jättävät äänestämättä? Vastausten mukaan politiikka ei vain kiinnosta, se koetaan tylsäksi tai etäiseksi. Osalla vastaajista äänestämättä jättäminen on tietoinen valinta, eräänlainen yhteiskunnan vastainen protesti. He ovat menettäneet uskonsa siihen, että voisivat äänestämällä vaikuttaa omiin tai yhteiskunnan asioihin. Paradoksaalista on tietenkin, että äänestämättä jättävät ne kansalaiset, joiden yhteiskunnallinen asema kaipaisi eniten korjaamista.