Oikeinkirjoitussääntöjä
Näitä kirjaimia tarvitset saksan kielessä ja tämän kieliopin harjoituksissa:
ß [εst’tsεt]
ü
Ü
Selvitä miten saat kyseiset merkit omalta koneeltasi.
Windows-tietokoneiden käyttäjät voivat käyttää seuraavia koodeja:
ß = Alt 0223
ü = Alt 0252
Ü = Alt 0220
iPadilla voit lisätä saksalaisen näppäimistön komennolla:
Asetukset >Yleiset > Näppäimistöt > Lisää uusi näppäimistö.
Pidä mielessä
Saksalaista kaksois-s eli Eszett-kirjainta (ß) käytettiin aiemmin vain pienenä kirjaimena, mutta nykyään sitä käytetään myös kokonaan isoilla kirjaimilla kirjoitettavissa sanoissa. Näin voi olla vaikkapa kylteissä. Eszett esiintyy pitkänä ääntyvän vokaalin tai diftongin (ei, eu, au, äu) jälkeen.
groß, der Fußball, außerdem (sitä paitsi), der Fleiß (ahkeruus)
Eszett-kirjaimen sijaan käytetään ss-kirjaimia lyhyenä ääntyvän vokaalin jälkeen. Sveitsissä ß:n käytöstä on luovuttu kokonaan, eli siellä kirjoitetaan aina ss.
müssen, muss, dass, der Fluss (joki)
Äänne ch kirjoitetaan päätteessä -lich ja muissa tapauksissa -ig.
freundlich
traurig, wenig
Yhdyssanoissa voi olla kolme samaa konsonanttia peräkkäin.
das Schiff + die Fahrt = die Schifffahrt
Kaikki substantiivit kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.
das Buch, die Sonne
Siksi myös kielet kirjoitetaan isolla.
Ich spreche Deutsch.
Mutta kieleen tai kansallisuuteen viittaavat adjektiivit (esim. deutsch) kirjoitetaan pienellä.
Ich arbeite bei einer deutschen Firma.
Yhdistelmä substantiivi + verbi kirjoitetaan erikseen.
Fahrrad fahren
Yhdistelmä verbi + verbi kirjoitetaan yleensä erikseen.
laufen lernen, spazieren gehen
Das Baby hat letzte Woche laufen gelernt.
Vauva oppi viime viikolla kävelemään.
Jos verbiyhdistelmän alkuosalla onkin muu kuin konkreettinen merkitys, verbeistä muodostuu yhdysverbi.
Oma war müde und wollte noch sitzen bleiben. (jäädä istumaan, konkreettinen merkitys)
Ihr Enkelkind kann in diesem Schuljahr sitzenbleiben. (jäädä luokalleen, muuttunut merkitys)
Vuorokauden aikaa ilmaisevat ajanmääreet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, myös kun niitä yhdistetään adverbeihin.
heute Abend, morgen Vormittag, gestern Nachmittag
Huomaa!
der Abend = ilta, abends = iltaisin
der Morgen = aamu, morgen = huomenna
Sanaluokat
Kieliopissa asioita käsitellään pääasiassa sanaluokittain. Eri sanaluokkien sanat vaikuttavat kuitenkin toisiinsa, joten täysin erillinen käsittely ei ole mahdollista.
Suomessa sanaluokkia lasketaan perinteisesti olevan kuusi: verbit, substantiivit, adjektiivit, pronominit, numeraalit eli lukusanat ja partikkelit eli taipumattomat sanat. Saksassa sanaluokkia katsotaan olevan yleensä kymmenen. Yksi suomesta puuttuvista sanaluokista on artikkelit. Muuten sanaluokkien määrän ero syntyy käytännössä siitä, että partikkelit on jaoteltu pienempiin ryhmiin käyttötarkoituksen mukaan: adverbit, prepositiot, konjunktiot ja muut partikkelit, joihin kuuluvat mm. interjektiot eli huudahdussanat.
Alla käydään läpi eri sanaluokkiin liittyviä termejä.
Wortarten
flektierbar | nich flektierbar | |
deklinierbar:
| konjugierbar:
|
|
Verbeistä
Verbi ilmaisee tekemistä, kuten juosta, söin, katsotaan.
Infinitiivi
Infinitiivi on verbin perusmuoto. Se on verbin ns. "sanakirjamuoto".
lieben, fahren, segeln
Vartalo
Verbin vartalo saadaan, kun verbin lopusta otetaan pois -en/-n -pääte. Vartaloon liitetään verbin taivutuspäätteet, kuten persoonapääte.
lieb/en, fahr/en, segel/n
Persoonapääte
Persoonapääte on subjektin/tekijän mukainen verbin pääte.
ich liebe, du liebst, er liebt
Predikaatti
Predikaatti on lauseen verbi, joka taipuu tekijän mukaan.
Ich liebe dich.
Er segelt gern.
Die Schule ist groß.
Die Katzen sind lustig.
Lauseessa voi olla useampia verbejä.
Ich kann nicht kommen.
Kann on predikaatti (taipuu subjektin/tekijän ich mukaisesti). Kommen on lauseen pääverbi, joka on perusmuodossa. Tässä tapauksessa se kertoo, mitä tekijä ei voi tehdä.
Yhdysverbit
Saksassa on sekä eriäviä että kiinteitä yhdysverbejä.
Ich rufe dich an. (eriävä yhdysverbi: an/rufen)
Wir übersetzen diesen Text. (kiinteä yhdysverbi: übersetzen)
Katso lisää yhdysverbeistä.
Partisiipin perfekti
Partisiipin perfekti on saksassa verbin ”ge-muoto”. Suomeksi sillä on usein pääte -nut, -nyt, -tu tai -ty, esimerkiksi rakastunut/rakastettu. Sitä tarvitaan mm. perfektin muodostamiseen.
lieben, liebt, liebte, hat geliebt
fahren, fährt, fuhr, ist gefahren
Apuverbi
Esimerkiksi perfektin muodostamiseen tarvitaan apuverbi. Saksassa kaksiosaisten aikamuotojen apuverbi voi olla joko sein, haben tai werden.
Ich habe geliebt. (perfekti)
Ich bin gefahren. ( perfekti)
Ich werde reisen. (futuuri)
Modaaliverbi
Myös modaaliverbit ovat apuverbejä. Ne kertovat, miten tekijä suhtautuu tekemiseen – saako, osaako vai haluaako hän tehdä jotakin.
Saksan modaaliapuverbit ovat: dürfen, können, mögen, müssen, sollen, wollen.
Transitiivinen verbi
Transitiivinen verbi voi saada suoran akkusatiiviobjektin. Lauseen objektin eli tekemisen kohteen sijamuoto on tällöin siis akkusatiivi.
Ich liebe dich.
Intransitiivinen verbi
Intransitiivinen verbi ei voi saada akkusatiiviobjektia. Jos tällaiseen verbiin kuitenkin liittyy tekemisen kohde, se ilmaistaan datiivilla tai prepositiorakenteella.
Du hast richtig gehandelt. (Toimit oikein.)
Ich helfe dir.
Ich warte auf dich.
Säännölliset ja epäsäännölliset verbit
Säännöllinen verbi
Säännöllinen verbi taipuu säännöllisesti kaikissa aikamuodoissa. (Joskus säännöllisistä verbeistä käytetään termiä heikot verbit.)
lieben, liebt, liebte, hat geliebt
warten, wartet, wartete, hat gewartet
Epäsäännöllinen verbi
Tässä kieliopissa verbit jaetaan yksinkertaisuuden vuoksi säännöllisiin ja epäsäännöllisiin verbeihin. Epäsäännöllisyys tarkoittaa sitä, että aikamuotoja ei muodosteta vain säännöllisillä päätteillä, vaan verbin vartalossa tapahtuu muutoksia, jotka täytyy opetella ulkoa. Epäsäännöllisten verbien suuremmasta ryhmästä voidaan käyttää nimitystä vahvat verbit ja pienemmästä epäsäännölliset heikot verbit. Seuraavassa on esitelty näiden kahden ryhmän eroa.
”Vahva verbi”
Monen vahvan verbin vartalossa on vokaalimuutos preesensin yksikön 2. ja 3. persoonamuodossa.
fahren: ich fahre, du fährst, er fährt
schreiben: ich schreibe, du schreibst, er schreibt (preesensissä ilman vokaalimuutosta)
Imperfektissä tulee vartaloon muutos. Yksikön 1. ja 3. persoonamuoto ovat päätteettömiä ja siksi samannäköisiä.
fahren: ich fuhr, du fuhrst, er fuhr
schreiben: ich schrieb, du schriebst, er schrieb
Perfektissä ja pluskvamperfektissä pääverbin ”ge-muoto” (= partisiipin perfekti) saa en-päätteen ja monella verbillä on vartalossa muutos.
fahren: er ist gefahren
schreiben: er hat geschrieben
Epäsäännöllinen heikko verbi
Preesensissä epäsäännöllinen heikko verbi taipuu useimmiten kuten säännöllinen verbi lukuun ottamatta modaaliapuverbejä ja wissen-verbiä.
denken: ich denke, du denkst, er denkt
können: ich kann, du kannst, er kann
Imperfektissä niihin liitetään te-tunnus kuten säännöllisillä verbeillä, mutta vartalo muuttuu suurimmalla osalla.
denken: ich dachte, du dachtest, er dachte
können: ich konnte, du konntest, er konnte
Perfektissä ja pluskvamperfektissä pääverbin vartaloon tulee t-pääte, mutta vartalo muuttuu suurimmalla osalla.
denken: er hat gedacht
können: er hat gekonnt
Verbien aikamuodot
Verbien aikamuodot
Infinitiivi | Preesens | Imperfekti | Perfekti | Pluskvamperfekti | |
suomenkielinen esimerkki | tehdä | hän tekee | hän teki | hän on tehnyt | hän oli tehnyt |
säännöllinen verbi | machen | er macht | er machte | er hat gemacht | er hatte gemacht |
epäsäännöllinen verbi | kommen wissen | er kommt er weiß | er kam er wusste | er ist gekommen er hat gewusst | er war gekommen er hatte gewusst |
verbi, jossa painoton etutavu | besuchen | er besucht | er besuchte | er hat besucht | er hatte besucht |
eriävä yhdysverbi | ein/kaufen | er kauft ein | er kaufte ein | er hat eingekauft | er hatte eingekauft |
Substantiiveista
Substantiivit nimeävät muun muassa asioita, esineitä ja paikkoja, kuten musiikki, tietokone, Berliini. Ne taipuvat sijamuodoissa, joita on saksassa neljä.
- Nominatiivi on substantiivin perusmuoto.
- Akkusatiivi ilmaisee tekemisen kohdetta. Lisäksi akkusatiivia tarvitaan monien prepositioiden kanssa. (Suomessa oma akkusatiivimuoto on vain muutamalla pronominilla, kuten minut ja kenet.)
- Datiivi vastaa suomen allatiivia eli se vastaa kysymykseen kenelle tai mille. Myös sitä tarvitaan monien prepositioiden kanssa.
- Genetiivi ilmaisee omistamista kuten suomessakin. Sen lisäksi genetiiviä käytetään muutaman preposition kanssa.
Suku ja artikkeli
Saksan substantiiveilla on kolme sukua: ne ovat maskuliineja, neutreja tai feminiinejä.
Substantiivin suku tulee näkyväksi artikkelissa. Artikkeli on epämääräinen (ein, eine) tai määräinen (der, das, die).
- Maskuliineja ovat der-sanat (der Hund).
- Neutreja ovat das-sanat (das Haus).
- Feminiinejä ovat die-sanat (die Schule).
Sanakirjoissa suku ilmaistaan yleensä määräisellä artikkelilla, koska epämääräinen artikkeli ein on yhteinen maskuliineille ja neutreille. Suku voidaan ilmaista sanastoissa myös lyhenteillä m (maskuliini), n (neutri) ja f (feminiini.)
Monikolla ei ole epämääräistä artikkelia ja kaikkien substantiivien monikon määräinen artikkeli on die, sanan suvusta riippumatta. Monikko on saksaksi der Plural, joten siitä voidaan käyttää lyhennettä pl. tai mon.
Adjektiiveista
Adjektiivit kuvailevat asioita, kuten sanat kaunis, punainen, suurempi. Adjektiivien vertailumuodot ovat positiivi, komparatiivi ja superlatiivi.
positiivi: kaunis, schön
komparatiivi: kauniimpi, schöner
superlatiivi: kaunein, der/das/die schönste, am schönsten
Adjektiivin muotoon vaikuttaa sen paikka lauseessa. Attribuuttina adjektiivi on substantiivin edessä. Tällöin adjektiivi taipuu. (Edellä olevan artikkelin tai pronominin tai niiden puuttumisen kautta substantiivin suku, luku ja sijamuoto vaikuttavat adjektiivin päätteeseen.)
eine schwarze Katze (musta kissa)
meiner schwarzen Katze (mustalle kissalleni)
Predikatiivina adjektiivi on esim. olla-verbin jälkeen. Tällöin se ei taivu, vaan on päätteetön.
Die Katze ist schwarz.
Kissa on musta.
Pronomineista
Pronominit korvaavat usein substantiiveja ja viittaavat edellä olevaan sanaan tai lauseeseen (kissa – se). Suurin osa pronomineista taipuu sijamuodoissa ja saksassa myös niiden tarkoittaman sanan suvun mukaan (der Hund – er, die Katze – sie)
Korrelaatti on sana tai lause, johon pronomini viittaa.
Pronominit jaetaan pienempiin ryhmiin, kuten persoonapronomineihin (ich) tai demonstratiivipronomini (dieser), niiden merkityksen mukaan. Kieliopillisesti niitä voidaan tarkastella myös sen mukaan, taipuvatko ne kuten artikkeli (dieser) vai adjektiivi (einige) vai ovatko ne taipumattomia (man).
Numeraaleista
Numeraalit ovat lukusanoja, jotka jaetaan peruslukuihin (zwei) ja järjestyslukuihin (der zweite). Suomessa lukusanatkin taipuvat sijamuodoissa, mutta saksassa perusluvut ovat taipumattomia, kun taas järjestysluvut taipuvat adjektiivien tavoin.
Partikkeleista
Suomessa partikkeleihin lasketaan adverbit, prepositiot, konjunktiot ja muut partikkelit, joihin kuuluvat mm. interjektiot eli huudahdussanat. Partikkelit ovat pääsääntöisesti taipumattomia sanoja.
Adverbit ilmaisevat aikaa, syytä, tapaa tai paikkaa.
morgen (huomenna), früh (aikaisin)
darum (siksi), somit (joten)
schön (kauniisti), gern (mielellään)
hier (täällä), draußen (ulkona)
Osaa adverbeistä voidaan vertailla adjektiivien tapaan: früh – früher – am früh(e)sten.
Prepositiotkin ilmaisevat adverbien tavoin aikaa, syytä, tapaa tai paikkaa, mutta yhdessä substantiivin tai pronominin kanssa. Prepositio on ennen pääsanaansa, postpositio pääsanansa jälkeen. Saksassa on paljon prepositioita ja muutamia postpositioita. Suomessa postpositiot ovat tavallisempia ja monen preposition merkitys ilmaistaan sijapäätteellä.
vor dem Abend (ennen iltaa)
wegen der Sommerferien (kesäloman vuoksi)
für dich (sinua varten)
diese Straße entlang (tätä katua pitkin)
in der Schule (koulussa)
Konjunktiot yhdistävät lauseita, niiden osia ja sanoja. Rinnastuskonjunktiot yhdistävät samanarvoisia osia, kun taas alistuskonjunktioilla yhdistetään pää- ja sivulauseita toisiinsa.
rinnastuskonjunktioita: und, aber, entweder … oder
alistuskonjunktioita: dass, weil, wenn
Muut partikkelit voidaan edelleen jakaa pienempiin ryhmiin.
Interjektiot eli huudahdukset voivat olla myös onomatopoeettisia eli äännettä matkivia.
hm, hurra, igitt (yök), miau, trapp (matkii askelten ääntä, kehottaa kiirehtimään)
Astepartikkelit vahvistavat/heikentävät, rajaavat tai tarkentavat pääsanansa merkitystä.
wirklich groß (todella suuri)
ziemlich groß (melko suuri)
nur heute (vain tänään)
zu jung (liian nuori)
Modaali- eli sävytyspartikkelit ilmaisevat puhujan suhtautumista asiaan tai tapahtumisen todennäköisyyteen. Modaalipartikkelien suomennos riippuu vahvasti tilanteesta.
angeblich (muka), wohl (kai), ja, mal, aber (-, -han, -hän, -pa, -pä…)
Kieltopartikkeli: nicht
Huomaathan, että sama sana voi kuulua merkityksensä mukaan eri sanaluokkaan tai sillä voi olla tilanteesta riippuen eri tehtävä lauseessa.
Sabine ist schnell. (nopea, adjektiivi)
Sabine läuft schnell zur Apotheke. (nopeasti, adverbi)
Ich möchte heute ins Kino, aber Papa gibt mir kein Geld. (mutta, rinnastuskonjunktio)
Er hat aber einen teuren Anzug! (Onpas hänellä kallis puku!, modaalipartikkeli)
Lauseenjäsenet
Subjekti on lauseen tekijä. Subjektin sijamuoto on aina nominatiivi.
Ich gehe ins Kino.
Minä menen elokuviin.
Predikaatti on lauseen verbi, joka taipuu tekijän mukaan.
Ich liebe dich.
Er segelt gern.
Die Schule ist groß.
Die Katzen sind lustig.
Lauseessa voi olla useampia verbejä.
Ich kann nicht kommen.
Kann on predikaatti (taipuu subjektin/tekijän ich mukaisesti). Kommen on lauseen pääverbi, joka on perusmuodossa. Tässä tapauksessa se kertoo, mitä tekijä ei voi tehdä.
Objekti on tekemisen kohde. Se, mitä näet, ostat, luet, haluat, omistat, kirjoitat tai esimerkiksi kuulet, on tekemisen kohde. Objektin sijamuoto on saksassa akkusatiivi.
Ich liebe dich.
Minä rakastan sinua.
Ich sehe einen Hund.
Minä näen koiran.
Du schreibst eine E-Mail.
Sinä kirjoitat sähköpostiviestin.
Predikatiivi on substantiivi, adjektiivi, pronomini tai numeraali, joka on lauseessa olla-verbin jälkeen. Predikatiivi on nominatiivissa.
Du bist mein Freund.
Sinä olet minun ystäväni.
Was ist das?
Mikä tuo on?
Adverbiaali on ajan, tavan, syyn tai paikan määre.
Morgen gehe ich ins Kino.
Huomenna menen elokuviin.
Attribuutti on substantiivin edellä oleva määre, useimmiten adjektiivi, joskus toinen substantiivi.
Da sitzt eine schwarze Katze.
Ich möchte mit Doktor Müller sprechen.