Vaalitulos on kansan tahto
Suomessa on edustuksellinen kansanvalta ja tämän edellytys on, että poliittiset edustajat valitaan vaaleilla. Vaaleissa ratkaistaan, ketkä tulevat valituksi muodollisiin valta-asemiin. Vaaleilla mitataan samalla poliittista luottamusta, joka näkyy sekä vaalivoittajina että vaalihäviäjinä. Vaalit ovat kansanvallan kiteytymä, jossa mitataan kansalaisten suuren linjan poliittista mielipidettä. Jos olet äänioikeutettu, sinulla on valtaa vaikuttaa politiikkaan.
Suomessa on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Yleinen äänioikeus tarkoittaa, että jokainen kansalainen, joka on viimeistään vaalipäivänä täyttänyt 18 vuotta, on äänioikeutettu äänestämään valtiollisissa ja kunnallisissa vaaleissa sekä kansanäänestyksissä. Kunnallisvaaleissa saa äänestää myös kunnassa vakituisesti asuva ulkomaalainen. Europarlamenttivaaleissa saavat äänestää 18 vuotta täyttäneet EU-kansalaiset, joilla on kotikunta Suomessa. Äänestää saa joko ennakkoon posteissa tai varsinaisena vaalipäivänä oman äänestysalueen äänestyspaikassa. Yhtäläinen äänioikeus tarkoittaa, että jokaisella äänioikeutetulla on käytössään yksi ääni.
Vaalit ovat salaiset, mikä tarkoittaa, että kukaan viranomainen tai muu kansalainen ei ole oikeutettu tietämään, kenelle äänioikeutettu on äänensä antanut.
Erilaisia vaalijärjestelmiä
Vaalijärjestelmät jaetaan usein enemmistövaaleihin ja suhteellisiin vaaleihin. Näistä on käytännössä useita erilaisia versioita (ks. taulukko). Enemmistövaalit ovat henkilövaaleja, joissa äänet annetaan suoraan sille henkilölle, jonka halutaan tulevan valituksi. Suhteellisessa vaalitavassa äänet lasketaan valitun laskentaperiaatteen mukaan siten, että puolueiden yhteisäänet sekä ehdokkaan henkilökohtaiset äänet vaikuttavat lopputulokseen.
Suomessa presidentinvaalit ovat ainoat henkilövaalit, jossa äänestetään suoraan ehdokasta. Kaikissa muissa vaaleissa sovelletaan suhteellista vaalitapaa, mikä tarkoittaa, että puoluevaaleissa (eduskunta-, kunta- ja europarlamenttivaalit) ehdokkaille lasketaan vertailuluku, johon vaikuttavat sekä ehdokkaan henkilökohtainen että puolueelle tullut äänimäärä. Tällöin jokainen puolue tai muu ryhmittymä saa sen määrän edustajia kuin sen vaaleissa saama äänimäärä suhteessa muihin ryhmittymiin edellyttää. Suomessa sovelletaan d'Hondtin menetelmää.
Vaalijärjestelmä on aina poliittisen päätöksen tulos. Suhteellisen vaalitavan taustalla on ajatus, että sen avulla eduskuntaan valitut kansanedustajat edustaisivat mahdollisimman kattavasti koko kansaa. Suhteellisella vaalitavalla pienten puolueiden on helpompi saada edustajansa eduskuntaan kuin suorassa vaalissa ja tämä vaalitapa johtaakin usein monipuoluejärjestelmään, kun taas suora vaalitapa usein johtaa kaksipuoluejärjestelmään.
Joissain maissa on käytössä äänikynnys, jonka avulla pyritään estämään parlamentin hajaantumista. Ruotsissa puolueen pitää saada vähintään neljä prosenttia valtakunnan äänistä tai kymmenen prosenttia vaalipiirin äänistä, jotta puolue tulee valituksi. Lisäksi joissain maissa jaetaan tietty määrä tasauspaikkoja niille puolueille, jotka ovat hävinneet eniten suhteellisessa vaalitavassa.
Piilevä äänikynnys tarkoittaa sitä osuutta vaalipiirin äänistä, mitä ehdokas tarvitsee päästäkseen läpi eduskuntavaaleissa. Se on aina riippuvainen jaettavien paikkojen määrästä sekä vaalitavasta. Suomessa käytetty d'Hondtin vaalitapa sekä pienet vaalipiirit vaikuttavat puolueiden ja ehdokkaiden valikoitumiseen. Erityisesti Vihreät, Vasemmistoliitto ja aikaisemmin Perussuomalaiset ovat kärsineet vaalitavasta. Pienissä vaalipiireissä taas naisten ja nuorten sekä erilaisten vähemmistöjen mahdollisuus tulla valituksi ovat heikkoja. Mikäli näihin halutaan korjaus, olisi vaalitapaa vaihdettava ja vaalipiirejä kasvatettava. Mikäli taas halutaan korostaa alueellista edustavuutta, vaalipiirejä pitäisi pienentää.
Miten äänet lasketaan?
Suomessa käytetään d'Hondtin ääntenlaskumenetelmää eduskunta-, kunta- ja europarlamenttivaaleissa. Suhteellinen vaalijärjestelmä on sekoitus henkilövaalia ja listavaalia. Vaalissa ehdokkaat ovat ehdolla joko puolueittain, vaaliliitossa toisen puolueen kanssa tai valitsijayhdistyksen kautta. Ensin lasketaan saatu kokonaisäänimäärä kaikkien äänten yhteismäärästä. Tämän jälkeen ehdokkaat asettuvat paremmuusjärjestykseen ja heille annetaan oma vertausluku kokonaisäänimäärän perusteella. Eniten henkilökohtaisia ääniä saanut saa koko vertausluvun, toiseksi eniten saa puolet vertausluvusta, kolmanneksi eniten kolmanneksen ja niin edelleen. Lopuksi ehdokkaat asetetaan vertausluvun mukaiseen paremmuusjärjestykseen ja valituksi tulee vaalipiirin mukaisen paikkajaon mukainen määrä edustajia.
Presidentinvaalit toimitetaan suorana kaksivaiheisena enemmistövaalina. Ensimmäisellä kierroksella äänestetään kaikista ehdokkaista. Mikäli kukaan ei saa yksinkertaista enemmistöä äänistä, järjestetään toinen kierros, jolloin kaksi eniten ääniä saanutta ovat ehdokkaina. Eniten ääniä saanut voittaa vaalit.
Miten tulos olisi muuttunut, jos puolueet 2 ja 3 olisivat tehneet vaaliliiton?
- Eduskuntavaaleissa voi vaalipiiristä päästä kansanedustajaksi ehdokas, joka saa jopa tuhansia ääniä vähemmän kuin ei-läpipääsevä ehdokas.
- Kunnanvaltuustoihin valitaan yhteensä 200 edustajaa.
- Euroopan parlamenttiin valitaan Suomesta 200 edustajaa.
- Ahvenanmaan maakunnasta valitaan 1 kansanedustaja.
- D'Hondtin vaalitapa suosii isoja puolueita.
Kansanedustajien määrä vaalipiireittäin
Edustajien määrä vuoden 2023 eduskuntavaaleissa
01 Helsingin vaalipiiri: 23
02 Uudenmaan vaalipiiri: 37
03 Varsinais-Suomen vaalipiiri: 17
04 Satakunnan vaalipiiri: 8
05 Ahvenanmaan maakunnan vaalipiiri: 1
06 Hämeen vaalipiiri: 14
07 Pirkanmaan vaalipiiri: 20
08 Kaakkois-Suomen vaalipiiri: 15
09 Savo-Karjalan vaalipiiri: 15
10 Vaasan vaalipiiri: 16
11 Keski-Suomen vaalipiiri: 10
12 Oulun vaalipiiri: 18
13 Lapin vaalipiiri: 6
Äänestyskäyttäytyminen eduskuntavaaleissa
Suomalaisten äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa on hiukan Euroopan unionin keskivertolukua korkeammalla, mutta alhaisempi kuin muiden pohjoismaiden. Suomalaisten äänestysaktiivisuus vuoden 2023 eduskuntavaaleissa oli 71,9 prosenttia äänioikeutetuista, kun keskiarvoluku kaikissa EU-maissa viimeisimmissä parlamenttivaaleissa oli 66,7 prosenttia äänioikeutetuista. Suomen äänestysaktiivisuus jää kuitenkin huomattavasti jälkeen muista pohjoismaista: Tanskassa äänioikeuttaan käytti 85,9 prosenttia, Ruotsissa 85,8 prosenttia, Islannissa 81,4 prosenttia ja Norjassa 78,2 prosenttia äänioikeutetuista edellisissä parlamenttivaaleissa.
Yllä olevan tilaston mukaan suomalaisten äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa on viimeisen 60 vuoden aina laskenut. Vuonna 1962 äänioikeuttaan käytti 85,1 prosenttia äänioikeutetuista, kun se vuoden 2019 eduskuntavaaleissa oli 72,1 prosenttia. Kolmessa viime eduskuntavaaleissa äänestysaktiivisuus on ollut lievässä nousussa. Alimmillaan se oli viimeisen 60 vuoden aikana vuoden 2007 eduskuntavaaleissa, jolloin äänioikeuttaan käytti 67,9 prosenttia äänioikeutetuista. Vielä vuonna 1983 äänioikeuttaan käytti 81 prosenttia äänioikeutetuista.
Huolestuttavaa tässä trendissä on, että se näyttää liittyvän yhteiskunnan 1990-luvulla alkaneeseen eriarvoistumiskehitykseen. Vuoden 2015 eduskuntavaaleja koskeneen tutkimuksen mukaan henkilön äänestysaktiivisuus ja sosioekonominen asema liittyvät toisiinsa. Mitä enemmän koulua henkilö on käynyt tai mitä parempi on hänen ammattiasemansa tai mitä suurempi hänen varallisuutensa, sitä todennäköisemmin hän äänestää eduskuntavaaleissa.
Tutkimuksen mukaan korkeakoulututkinnon suorittaneet äänestävät huomattavasti yleisemmin kuin pelkän perusasteen tutkinnon suorittaneet. Nuorten aikuisten (25–34 v) ryhmässä ero oli erityisen suuri. Koulutetut nuoret aikuiset äänestivät 2,5 kertaa useammin kuin pelkän perusasteen käyneet nuoret aikuiset. Myös ammattiluokalla oli vaikutusta äänestämiseen. Toimihenkilöt äänestivät työväestöä aktiivisemmin. Myös varallisuudella oli vaikutusta äänestysaktiivisuuteen. Eniten ansaitsevan neljänneksen todennäköinen osallistuminen eduskuntavaaleihin oli 10 prosenttiyksikköä suurempi kuin vähiten ansaitsevan neljänneksen osallistuminen. Omistusasunnon omistajat osallistuivat vaaleihin todennäköisemmin kuin vuokralla asuvat.
Tutkijat puhuvat äänestyskäyttäytymiseen vaikuttavista käsitteistä: hyvinvointiheijastumasta, empatiavajeesta ja solidaarisuuskuilusta. Näillä selitetään, miksi sosioekonomisessa asemassa korkealla oleva henkilö äänestää todennäköisemmin kuin matalan sosioekonomisen aseman omaava henkilö. Käsitteillä voidaan selittää myös sitä, miksi äänestäjät äänestävät todennäköisemmin oikeisto- kuin vasemmistopuolueita. Oikeistopuolueille on tyypillistä selittää yksilön kohtalo seurauksena hänen persoonastaan ja valinnoistaan, kun taas vasemmistopuolueet painottavat yhteiskunnan rakenteiden vaikutusta yksilöiden valintamahdollisuuksiin. Vasemmiston kannatus oli Suomessa alimmillaan vuoden 2015 vaaleissa (23,6 % äänistä).
Hyvinvointiheijastuma tarkoittaa, että henkilö arvioi muiden taloudellista asemaa omasta näkökulmastaan käsin. Jos itsellä menee taloudellisesti hyvin, oletetaan tämän koskevan myös muita; kun itsellä on töitä, silloin muillakin varmaan on töitä. Empatiavaje tarkoittaa, että korkeassa sosioekonomisessa asemassa olevalla henkilöllä on taipumus selittää yhteiskunnallinen hätä yksilöstä itsestään johtuvaksi; kyllä nyt jokaiselle työtätekevälle työtä löytyy. Solidaarisuuskuilu puolestaan tarkoittaa, ettei lapsia ja vanhuksia lukuun ottamatta heikommassa asemassa olevia kohtaan tunneta solidaarisuutta; työttömät – ne pitää panna vain töihin.
Tutkimuksen mukaan äänestysaktiivisuuteen vaikuttavat myös ikä, sukupuoli ja perhemuoto. Osallistuminen nousee keski-ikään tultaessa, pysyy sen jälkeen vakiona ja laskee, kun ihminen täyttää 70 vuotta. Nuorten äänestyshalukkuus taas laskee hiukan äänioikeusiän saavuttamisen jälkeen. Naiset äänestävät miehiä useammin vastakkaista sukupuolta. Äänestyshalukkuuteen näyttää vaikuttavan myös perhemuoto: vakituisessa parisuhteessa elävät äänestävät useammin kuin yksin asuvat.
Jo aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että puolueuskollisuus lisää halukkuutta äänestää. Jos henkilö antaa kaksissa vaaleissa peräkkäin äänensä samalle puolueelle, puhutaan puolueuskollisesta äänestäjästä. Liikkuva äänestäjä on sellainen, joka vaihtaa puoluetta vaaleista toiseen tai siirtyy nukkuvasta äänestäjästä heränneeksi äänestäjäksi. Viime eduskuntavaaleissa noin kolmasosa äänestäjistä oli liikkuvia äänestäjiä. Erityisesti nuoret (alle 31-vuotiaat) jättävät vaaleissa äänestämättä useammin kuin muut ikäryhmät. Tässäkin koulutustaso vaikuttaa: pelkän perus- ja ammattikoulun käyneet äänestävät korkeakoulun käyneitä heikommin.
Ihmiset käyttävät äänioikeuttaan, koska haluavat vaikuttaa tietyn puolueen tai henkilön kautta harjoitettavan politiikan sisältöön. Tutkimuksen mukaan yhä edelleen suurin osa suomalaisista, erityisesti vanhempiin ikäluokkiin kuuluvista, pitää äänestämistä kansalaisvelvollisuutena.
Miksi sitten ihmiset jättävät äänestämättä? Vastausten mukaan politiikka ei vain kiinnosta, se koetaan tylsäksi tai etäiseksi. Osalla vastaajista äänestämättä jättäminen on tietoinen valinta, eräänlainen yhteiskunnan vastainen protesti. He ovat menettäneet uskonsa siihen, että voisivat äänestämällä vaikuttaa omiin tai yhteiskunnan asioihin. Paradoksaalista on tietenkin, että äänestämättä jättävät ne kansalaiset, joiden yhteiskunnallinen asema kaipaisi eniten korjaamista.
a) Suomalaisten äänestysaktiivisuus oli korkeimmillaan
- 1930-luvulla.
- 1960-luvulla.
- 1980-luvulla.
b) Nuorista aikuisista (25–34 v) aktiivisimpia äänestäjiä ovat tutkimusten mukaan
- korkeakoulututkinnon suorittaneet.
- pelkän perusasteen tutkinnon suorittaneet.
- ikäluokan suurituloisimmat.
c) Hyvinvointiheijastumalla tarkoitetaan sitä, että
- korkeassa sosioekonomisessa asemassa olevilla on taipumus selittää yhteiskunnalliset ongelmat yksilöistä itsestään johtuviksi.
- henkilö ei tunne itseään heikommassa asemassa olevia kohtaan solidaarisuutta.
- henkilö arvioi muiden taloudellista asemaa omasta näkökulmastaan käsin.