Köyhyys, vaurastuminen ja hyvinvoinnin jakautuminen

Maailman valtioiden kehitystä vertaillaan kehityksen indikaattoreilla. Niillä mitataan esimerkiksi elintasoa ja hyvinvointia.

Valtioiden välisiä taloudellisia eroja kuvataan bruttokansantuotteella[käsite: BKT, Gross Domestic Product, GDP – Taloudellinen indikaattoriluku, joka kertoo valtiossa vuoden aikana tuotettujen palveluiden ja tuotteiden yhteenlasketun arvon (yleensä asukasta kohden Yhdysvaltojen dollareina ilmoitettuna).] (BKT). Se kertoo valtion sisällä vuoden aikana tehdyn taloudellisen toiminnan rahallisen arvon. Arvoltaan suurimmat maat ovat Yhdysvallat, Kiina, Japani ja Saksa. Suomi on maailman 43. suurin talous. Valtioiden välisessä vertailussa käytetään usein ostovoima[käsite: ostovoima, purchasing power – Kuinka paljon hyödykkeitä voi ostaa käytettävissä olevalla rahamäärällä. Muuttuu valuutan arvon muuttuessa.]korjattua BKT:ta henkilöä kohden, koska eri maissa käytetyn valuutan arvo ja yleinen hintataso ovat erilaisia. Vauraimmat maat ovat näin mitattuna Luxemburg, Singapore ja Qatar. Suomen sijaluku vaihtelee, se on yleensä 21–27. Monen valtion BKT pieneni vuonna 2020 koronavirusepidemian seurauksena.

Ihmisten elämänlaatua kuvataan inhimillisen kehityksen indeksillä[käsite: HDI, inhimillisen kehityksen indeksi, Human Development Index – Tilastollinen mittari, joka huomioi valtion asukkaiden elinajanodotteen, kouluttautumisen, lukutaitoisten osuuden väestöistä sekä BKT:n suhteessa ostovoimaan. Maksimiluku 1 kertoo erittäin kehittyneestä hyvinvointivaltiosta.] (Human Development Index, HDI). Indeksissä tarkastellaan elämänlaadun pohjana elinaikaa, koulutusta ja elintasoa. Vuonna 2022 kärkikolmikko oli Sveitsi, Norja ja Islanti. Suomi sijoittui vertailussa sijalle 12. Viimeiset 12 sijaa olivat Afrikan valtioilla. Voit tutustua täydelliseen listaan tästä.

OECD (taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö) on laatinut paremman elämän indeksin. Sivuston avulla voit muuttaa eri elämän osa-alueiden (asuminen, tulot, työn varmuus ja työttömyys, sosiaalisen tuen taso, koulutus, ympäristö, demokraattinen osallistuminen, terveys, tyytyväisyys elämään, turvallisuus, työn ja muun elämän tasapaino) painotuksia ja vertailla siten monipuolisesti elämän laatua eri valtioissa.

Myös väestön onnellisuutta on mitattu onnellisuusindeksin avulla. Eräissä arvioissa onnellisimmat asukkaat asuvat Suomessa. Voit vaihtaa eri onnellisuustekijöiden painoarvoa täällä. 

Gini-kerrointa[käsite: gini-kerroin, Gini-index – Mittari, joka kuvaa tulojen tasa-arvoisuutta. Luku 0 kuvaa tulojen samankaltaisuutta, luku 100 kertoo erittäin epätasaisesti jakautuneista tuloista.] käytetään tuloerojen mittaamiseen. Indeksin vaihteluväli on 0–100. Jos tulot jakautuvat kaikille tasan, niin kerroin on 0. Jos yksi saa kaiken, kerroin on 100. Pohjoismaissa on pienet tuloerot, joten indeksin arvo on noin 25. Latinalaisessa Amerikassa tuloerot ovat suuret, joten indeksin arvo on noin 50. Suurimmat tuloerot ovat eteläisen Afrikan maissa.

Vähemmän kehittyneissä maissa on suuri määrä absoluuttisesti köyhiä, joiden ravinnon, vaatetuksen ja asumisen vähimmäisedellytykset eivät täyty. Maailmanpankin mukaan absoluuttinen köyhyys tarkoittaa elämistä alle 1,90 dollarilla päivässä. Näitä ihmisiä on eniten Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Heidän lukumääränsä nousi vuonna 2020 kymmenillä miljoonilla liittyen koronapandemian tuomiin haittoihin.

Suhteellinen köyhyys on yksilön tai ryhmän selkeä huono-osaisuus verrattuna muun väestön keskimääräiseen elintasoon, elintapaan ja osallistumiseen yhteiskunnan taloudellisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin toimintoihin.

Valtioita, joiden taloudellinen kehittyneisyys ja yhteiskuntajärjestelmä eivät ole yltäneet länsimaiselle tasolle, pidetään alikehittyneinä. Ongelmia tuottavat edelleen lukutaidottomuus, koulutuksen puute sekä terveydenhuollon jakautuminen epätasaisesti. Osassa maista korruptio on tavallista ja yhteiskunta epävakaa.

Kolonialismin perinne ja haitat vaikuttavat edelleen vähemmän kehittyneiden valtioiden nykykehitykseen.

Monissa vähemmän kehittyneissä maissa asukkaiden elintaso kuitenkin nousee ja koulutus, elinolot ja taloudellinen tilanne ovat vakaammalla pohjalla.

Elinolojen parantuminen hidastaa aiemmin suurta väestönkasvua, jolloin resursseja riittää paremmin kaikille. Tasa-arvoisuus ja vauraus leviävät koko maapallon alueella.

Kehittyneet taloudet voidaan rajata eri tavoin. Esimerkiksi Kansainvälinen valuuttarahasto IMF lukee kehittyneisiin talouksiin pääosan EU-maista, Iso-Britannian, Sveitsin, Islannin, Norjan, Yhdysvallat, Kanadan, Australian, Uuden-Seelannin, Japanin, Etelä-Korean, Taiwanin ja Israelin.  Venäjää ja useita Itä-Euroopan valtiota ei yleensä lueta kehittyneisiin eikä kehittyviin maihin.

Kehittyneille talouksille on ominaista suuri BKT asukasta kohden. Myös infrastruktuuri[käsite: infrastruktuuri, infrastructure – Yhteiskunnan toiminnalle välttämättömät rakenteet ja palvelut kuten tie- ja tietoliikenneverkostot.] (mm. tiet, tietoliikenneverkot, sairaalat, elintarvikkeiden jakelujärjestelmä) on kehittynyttä. Pääosa työpaikoista ja BKT:stä on palvelusektorilla ja etenkin informaatiopalvelut kasvavat. Talous on hyvin kansainvälistä. Kehittynyt koulutusjärjestelmä takaa osaavan työvoiman. Hyvän terveydenhuollon seurauksena elinajanodote on korkea ja kuolinsyyt ovat yleensä vanhuuden sairauksia. Tämä kaikki näkyy korkeana HDI-indeksinä.

Alhainen syntyvyys on johtanut vanhusvoittoiseen ikärakenteeseen. Tulevaisuudessa ikärakenne vinoutuu yhä enemmän. Tällöin terveydenhoito- ja sosiaalimenot kasvavat. Tämä voi hidastaa talouskasvua. 

EU:n alueella ja Japanissa (kuva Tokiosta) talouskasvu on ollut jo vuosikausia hidasta, jopa negatiivista. Monet maat ovat velkaantuneet merkittävästi.

Useat Latinalaisen Amerikan valtiot kuten Chile, Argentiina, Uruguay ja Meksiko ovat jo ohittaneet köyhimpien EU-maiden elintason. Samoin ovat tehneet Aasian Malesia ja Turkki. Jopa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa sijaitsevan Botswanan ostovoimakorjattu BKT asukasta kohden on Bulgarian ja Romanian tasolla.

Monien kehittyvien valtioiden talouskasvu jatkuu. Teollisen kasvun aika on ohi monissa maissa, ja niiden teollinen työvoima vähenee. Kiina lisää merkittävästi teollisuuden tehokuutta robottien avulla.

Kasvu perustuu entistä enemmän palveluihin ja oman maan kansalaisten kulutukseen. Esimerkiksi Kiina ja Intia tuottavat palveluita muiden maiden yrityksille. Molemmat tarjoavat paljon yrityskonsultointia ja koodauspalveluja, ja Intia on maailman suurin puhelinneuvonnan keskus.

Alhaisen ostovoiman lisäksi näissä valtioissa on monia erilaisia ongelmia. Korkea hedelmällisyysluku[käsite: hedelmällisyysluku, fertility rate – Valtiossa asuvien naisten keskimääräinen, laskennallinen lasten määrä. Ilmoitetaan promilleina.] johtaa nopeaan väestönkasvuun. Osittain tämä johtuu naisten tasa-arvon puutteesta. Puutteellinen terveydenhuolto johtaa alhaiseen elinajanodotteeseen sekä korkeaan lapsi- ja imeväiskuolleisuuteen[käsite: imeväiskuolleisuus, infant mortality rate – Alle vuoden ikäisenä kuolleiden lasten määrä tuhatta elävänä syntynyttä lasta kohden vuoden aikana.]. Hoidettavissa olevat tartuntataudit aiheuttavat runsaasti kuolemantapauksia. Myös koulutustaso on alhainen ja tytöt jäävät usein ilman koulutusta. Lapsityövoiman käyttö on yleistä. Talous on yksipuolista, ja tärkeimmät vientituotteet ovat raaka-aineita[käsite: raaka-aine, raw material – Luonnonvara, josta valmistetaan tuotteita. Esimerkiksi mineraali tai kasvi.]. Maatalousväestön osuus on suuri ja palvelusektori suhteellisen pieni. Pääosa väestöstä asuu maaseudulla. Kehityksen esteenä toimivat myös heikot liikenneyhteydet.

Tietoliikenneverkostot ovat kuitenkin kehittyneet viime vuosina nopeasti ja tuoneet mukanaan innovaatioita[käsite: innovaatio, innovation – Innovaatio on mikä tahansa uusi tuote, prosessi, palvelu tai keksintö, mutta myös uusi toimintatapa.]. Aiemmin hyvin hankalat pankki- ja postipalvelut toimivat nyt monin paikoin helposti, nopeasti ja edullisesti mobiilin internetin avulla. Tieverkkoja, lentokenttiä, satamia ja sähköverkkoja on kehitetty ja rakennettu. Kasvun jatkuminen edellyttää toimivaa oikeuslaitosta, vakaata hallintoa ja asukkaiden ja yritysten turvallisuutta. Yleinen koulutustaso on kohonnut nopeasti, mutta ammatillinen koulutus ja korkeakoulutus ovat edelleen puutteellisia. Tämä haittaa koulutusta vaativien toimintojen siirtämistä köyhiin Afrikan maihin.

Maailmanpankin ennusteen mukaan nykyinen kehitys voisi poistaa äärimmäisen köyhyyden maailmasta jo vuoteen 2030 mennessä. Kuusi kymmenestä nopeimmin kasvaneesta taloudesta 2000-luvulla on sijainnut Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Etiopia on edelleen vähiten kehittyneitä maita, mutta sen talouden kasvu on maailman nopeimpia. Toisaalta väestönkasvu on myös hyvin nopeaa. Pääkaupungissa keskiluokan osuus kasvaa nopeasti, ja palvelut ja teollisuus tarjoavat uusia työpaikkoja.

Vähiten kehittyneiden maiden riippuvuus kehittyneistä maista pienenee nopeasti, kun maiden keskinäinen kauppa kasvaa ja investoinnit lisääntyvät. Brasilian kauppa Afrikkaan on kuusinkertaistunut kymmenen viime vuoden aikana. Kiina on sijoittanut valtavasti Afrikkaan. Monien Afrikan maiden riippuvuus Kiinasta onkin kasvanut.

Vauraus jakaantuu yleensä epätasaisesti yksilöiden tai eri ryhmien välillä, eli eriarvoisuus[käsite: eriarvoisuus, inequality – Tilanne, jossa alueen kehitys tai hyvinvointi on jakautunut epätasaisesti ihmisten välillä. Gini-kerroin kuvaa tuloerojen suuruutta.] on suurta. Monissa valtioissa on paljon rikkaita, mutta samaan aikaan maassa on syvässä köyhyydessä elävää väestöä.

Suuret tuloerot ovat keskeinen syy sosiaalisiin ongelmiin. Yli puolet maailman varallisuudesta on rikkaimman 1 %:n omistuksessa.

Elinolojen erot voivat olla suuret jopa kaupungin sisällä. Kuvassa on Rio de Janeiron slummia[käsite: slummi, slum – Suurkaupungin suunnittelemattomasti syntynyt asuinalue, jonka infrastruktuuri: mm. viemäröinti, tiestö ja kaapelointi on puutteellinen.]. Taustalla näkyy kaupungin vaurasta liikekeskustaa.

Tuloerot voivat vaarantaa myös yhteiskunnallisen vakauden. Tyytymättömyyden seurauksena voi olla poliittisen johdon vaihtuminen tai vaihtoehtoisesti kovemmat otteet muutosten vaatijoita kohtaan.

Gini-kertoimella[käsite: gini-kerroin, Gini-index – Mittari, joka kuvaa tulojen tasa-arvoisuutta. Luku 0 kuvaa tulojen samankaltaisuutta, luku 100 kertoo erittäin epätasaisesti jakautuneista tuloista.] mitattuna suurimmat tuloerot ovat Latinalaisessa Amerikassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Esimerkiksi maanomistusolot ovat vaikuttaneet Etelä-Amerikassa tällaiseen kehitykseen. Korkea Gini-kerroin saattaa jopa rajoittaa talouskasvua. 

Valtion sisäisistä eroavaisuuksista hyviä esimerkkejä ovat Venäjä ja Kiina. Niiden siirtyminen markkinatalouteen on edistänyt voimakasta talouskasvua. Kuitenkin Venäjällä ja Kiinassa on alueita, jotka ovat jääneet kehityksen ulkopuolelle.

Venäjän periferia-alueilla on suuria köyhyydestä johtuvia ongelmia, vaikka esimerkiksi Moskovan seudulla on vaurautta. Samoin Kiinan länsi- ja pohjoisosissa on laajoja köyhiä alueita, mutta Pekingiin ja rannikkoalueille on keskittynyt vaurautta.

Monissa valtioissa vähemmistökansallisuudet ovat hyötyneet talouskasvusta vain vähän. Esimerkiksi Venäjällä Kaukasian alueen levottomuudet on kukistettu kovin ottein.