Johdanto
Maantiede tutkii ihmistoiminnan ja luonnonympäristön vuorovaikutusta alueellisista ja tilallisista näkökulmista. Ihminen ja luonto, yhteiskunta ja ympäristö ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa. Maantiede on avain maailman ja paikkojen ymmärtämiseksi.
Maantieteessä tutkitaan luontoon ja ihmisen toimintaan liittyviä ilmiöitä sekä tiettyjä rajattuja alueita. Maantiede jaetaan siten yleis- ja aluemaantieteeseen. Yleismaantieteen osa-alueita ovat luonnon- ja ihmismaantiede.
Ihmismaantiede asettaa kysymyksiä ja tutkii, miten ihmistoiminta ja yhteiskunta muodostuvat ja kehittyvät alueellisesti ja tilallisesti. Tarkastelun kohteet ovat hyvin monipuolisia. Ne voivat liittyä asukkaan arkiseen asuinalueeseen ja työympäristöön tai vaikkapa globaalin talouden ja politiikan vaikutuksiin alueiden kehitykseen. Ihmismaantieteen tutkimus antaa ratkaisuja ympäristön ja alueiden käyttöön ja kehittämiseen.
Ihmismaantieteen alueellinen näkökulma
Ihmismaantieteessä tutkimme alueellisesti missä ihmistoiminta sijaitsee ja missä ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta tapahtuu. Tämän perusteella voimme jakaa maailman ja sen osat taloudellisiin, poliittisiin ja kulttuurisiin alueisiin.
Alueen tulee olla sisäisesti mahdollisimman samankaltainen ja se rajataan ulkopuolella olevien erilaisten alueiden suhteen. Voimme käyttää myös olemassa olevia aluejakoja, kuten maailman jakoa maanosiin ja valtioihin sekä valtioiden jakoa maakuntiin, kuntiin ja kaupunginosiin. Alueet voivat myös muotoutua ihmisten kulttuuripiirien, talouden vuorovaikutuksen tai mielikuvien perusteella.
Alueellisen tarkastelun tuloksena tiedämme minkälaisista alueista ja pienemmistä paikoista maapallo ja sen alueet koostuvat. Näin ymmärrämme, mikä on alueiden kehityksen nykytila, niiden resurssit ja tarve uusiin resursseihin. Tunnistamme, missä kehitys etenee hyvin ja missä ovat haasteellisimmat alueet ja paikat.
Ihmismaantieteen tilallinen näkökulma
Alueellisuuden näkökulma tarkastelee ihmistoiminnan sijaintia sekä missä ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta tapahtuu. Tämän perusteella maailma ja sen osat jaetaan taloudellisiin, poliittisiin ja kulttuurisiin alueisiin. Alueellisuuden näkökulmaa syvennetään tilallisuuden näkökulmalla.
Tilallisuuden näkökulma tarkastelee miksi maailma jaetaan alueisiin ja paikkoihin sekä mikä merkitys paikallisilla ja globaaleilla ilmiöillä, suhteilla ja sijainnilla on ihmisen ja luonnon vuorovaikutukseen ja maailman jakautumiseen alueisiin ja paikkoihin.
Tilallisen tarkastelun tuloksena tiedämme miten sijainti vaikuttaa alueiden ja paikkojen väliseen vuorovaikutukseen ja kehitykseen. Saamme selville miten ja miksi alueet eli vaikkapa valtiot ja kaupungit muuttuvat. Ymmärrämme perusteet, miksi maailma jakautuu erilaisiin jatkuvasti kehittyviin taloudellisiin, poliittisiin ja kulttuurisiin alueisiin. Tunnistamme syitä ja seurauksia haasteisiin ja mahdollisuuksiin alueiden sisällä ja välillä.
Alueellisen ja tilallisen näkökulman luoma maailmankuva
On hyödyllistä tietää missä, miten ja miksi erilaisia asioita ja ilmiöitä tapahtuu, oli sitten kyse oman paikkakunnan, maan tai globalisoituneen maailman asioista ja tapahtumista.
Alueiden piirteiden syvällinen tunteminen auttaa ymmärtämään lähellä ja kauempana olevia ilmiöitä. Näin osaamme hyödyntää kestävästi alueiden resursseja.
Voimme ratkaista alueiden haasteita, jotka ulottuvat maailmanlaajuisista ilmiöistä ihmisten arkipäivään. Näitä ovat hallitsematon väestönkasvu ja kaupungistuminen, haitallinen ilmastonmuutos, sosiaalinen epätasa-arvo ja luonnonvarojen ehtyminen. Alueiden mahdollisuuksia ovat asukkaiden osaaminen ja sitoutuminen alueeseen, luonnonvarojen taloudellisesti tehokas ja kestävä käyttö ja kehitystä tukeva alueen hallinto.
Ihmismaantieteen alueellisen ja tilallisen näkökulman avulla huomaamme alueiden sisäisen ja välisen taloudellisen ja poliittisen yhteistyön hyödyt. Ne johtavat uusiin ajatuksiin, toimintoihin ja innovaatioihin ja sitä kautta alueen parempaan kehitykseen, vaikkapa Euroopan unionissa, Kiinan rannikkokaupungeissa tai Suomen pääkaupunkiseudulla. Taloudellisen ja poliittisen yhteistyön katkeaminen voi johtaa konflikteihin tai sotiin valtioiden sisällä tai välillä.
- Maa järisi Andeilla
- Suuri pakolaismäärä odotettavissa Afganistanista
- Uusi raitiotie valmistui Tampereelle
- Hurrikaani Henri lähestyy USA:n koillisrannikkoa
Maantieteellinen tutkimus
Oman lähiympäristösi sekä muuttuvan maailman ja sen maiden, alueiden ja paikkojen tutkimiseksi tarvitaan monenlaisia tietolähteitä ja tutkimusmenetelmiä. Paljon tietoa on saatavilla internetin avulla maapalloa, sen maita ja alueita koskevista tietokannoissa. Osa näistä on saatavilla tarkkana paikkatietona, jolla kuvataan ja havainnollistetaan ilmiön esiintymistä alueellisesti. Tietoa hankitaan tarvittaessa myös itse kyselyiden, haastattelun ja havainnoinnin avulla.
Tutkimus tarkoittaa järjestelmällistä tieteellistä toimintaa jonkin asian selvittämiseksi. Yleensä tutkimuksen tekoon kuuluvat perehtyminen tutkittavan aihepiirin aiempiin tutkimuksiin, tarkemman tutkimusaiheen määrittely, selkeiden tutkimuskysymysten muotoilu, aihepiiriä syventävien käsitteiden määrittely, tutkimuksen toimintatapojen valinta, tutkimusaineiston kerääminen, aineiston analyysi sekä tutkimuskysymyksiin vastaaminen tehtyjen johtopäätösten avulla eli tutkimustulosten esittäminen.
Olennaista on hankkia tutkimusaineisto, jolla saa parhaiten tietoa tutkittavasta asiasta sekä soveltaa niitä menetelmiä, joilla saa parhaiten tiedon esille tästä aineistosta. Tutkimustulosten selkeä ja monipuolinen esittäminen ja tulosten hyödyntäminen kehittämisessä ovat myös olennaisia. Ihmismaantieteessä tiedon hankkimiseksi ja analysoimiseksi käytetään monipuolisesti määrällisiä ja laadullisia menetelmiä, niiden yhdistelmiä sekä nykyaikaisia paikkatietomenetelmiä.
Määrällisiä tutkimusaineiston hankinta- ja käsittelymenetelmiä ovat muun muassa mittaus, kysely ja useimmat haastattelumenetelmät. Menetelmät osoittavat miten yleinen ja laajalle levinnyt tarkasteltava ilmiö on ja miten suuri on sen merkitys alueille.
Laadullisia tutkimusaineiston hankinta- ja käsittelymenetelmiä ovat muun muassa havainnointi ja haastattelut osoittavat miksi kyseinen ilmiö esiintyy ja miksi alueiden välillä on eroja.
Paikkatieto antaa yksityiskohtaista tietoa ilmiön esiintymispaikasta ja sen toiminnoista sekä samalla alueella esiintyvien eri ilmiöiden välisistä vuorovaikutuksista ja suhteista.
Määrälliset tutkimusmenetelmät
Määrällisessä (kvantitatiivisessa) tutkimuksessa maantieteilijä kerää itselleen tutkimusta varten uutta havainnointiin ja mittaamiseen perustuvaa aineistoa tai tukeutuu jo olemassa olevaan aineistoon, kuten tilastoihin tai tietokantoihin. Tätä aineistoa tarkastelemalla maantieteilijä pyrkii ymmärtämään tutkimaansa ilmiötä ja tekemään siitä laajempia yleistyksiä, jotka voivat ulottua havaintoaineiston ulkopuolelle. Tässä käytetään täsmällisiä ja laskennallisia tilastollisia menetelmiä ja tilastollisia malleja.
Määrällinen tutkimusmenetelmä sopii maantieteessä suuria havaintojoukkoja selvittäviin tutkimuksiin, kuten ilmaston, ympäristön ja väestön alueellisen muutoksen tutkimiseen. Määrällisiä tutkimusaineiston hankinta- ja käsittelymenetelmiä ovat muun muassa mittaus, kysely ja useimmat haastattelumenetelmät. Menetelmät osoittavat miten yleinen ja laajalle levinnyt tarkasteltava ilmiö on ja miten suuri on sen merkitys alueille.
Tilastot alueen asukkaista ja toiminnasta mahdollistavat tarkemman ja järjestelmällisemmän alueen tutkimisen. Tilastoja löytyy helposti internetistä tai tilastokirjoista ja tietokannoista lähes kaikista valtioista. Usein tilastotietoja saa myös maakunnista ja kaupungeista lukuun ottamatta köyhimpiä maita ja konfliktialueita.
Tarkastelemalla tilastotietoja usean vuoden ajalta aikasarjoina nähdään kehityksen suunta. Havaintoja aihepiireistä voidaan vertailla toisiinsa. Tilastotieteelliset menetelmät osoittavat, miten merkitsevä yhteys havaintojen välillä on. Tämän jälkeen voidaan pohtia havaitun yhteyden syitä ja seurauksia alueiden kehitystä koskien.
Väkiluku ja eri-ikäisten osuudet sekä näiden muutokset vuosien varrella kertovat alueen kasvusta tai supistumisesta sekä kehityksestä. Vähemmän kehittyneillä alueilla lapsia on paljon koko väestöstä ja iäkkäitä on vähän. Alueen koulutus- ja terveystilastot kertovat hyvinvoinnista. Mitä enemmän korkeasti koulutettuja on, sitä kehittyneempi alue on. Lukutaidottomien esiintyminen tai niiden suuri määrä kertovat kehityksen ongelmista. Yleisimmät sairaudet kertovat myös alueen kehitystasosta.
Elinkeinotilastot ovat hyödyllisiä talouden tarkastelemiseksi. Yleisin valtion tai muun alueen kehitysmittari on kaikkien alueella tuotettujen tavaroiden ja palvelujen arvo vuodessa eli bruttokansantuote (BKT). Maiden ja alueiden vertailemiseksi se jaetaan asukkaiden määrällä. Mikäli alueella on korkea työttömyys, on siellä talouden ongelmia. Suuri maanviljelijöiden osuus työvoimasta osoittaa, että on alue vähemmän kehittynyt tai erikoistunut maatalouteen. Luonnonvarojen määrä selviää joskus tilastoista. Kaivostoiminta kertoo näiden hyödyntämisestä. Suuri teollinen työvoima osoittaa erikoistumisen teollisuuteen. Kaikilla hyvin kehittyneillä alueilla suuri enemmistö työskentelee palveluelinkeinoissa.
Siirry Suomen YK-liiton Globalis-sivuille.
a) Missä valtiossa BKT/asukas on suurin?
- Luxemburg
- Yhdysvallat
- Norja
b) Tämän valtion yksi tärkeimmistä elinkeinoista on
- kalastus.
- vesivoima.
- pankkisektori.
c) Missä maanosassa suurin osa top 20 -listan valtioista sijaitsee?
- Aasia
- Eurooppa
- Afrikka
d) Tarkastele tilaston toista päätä eli kahdenkymmenen heikoimman BKT-arvon suhteen. Mistä maanosasta ovat heikoimman BKT-arvon valtiot?
- Aasia
- Etelä-Amerikka
- Afrikka
Laadulliset tutkimusmenetelmät
Laadullisessa tutkimuksessa maantieteilijä kerää itselleen tutkimusta varten uutta havaintoaineistoa tai tukeutuu jo olemassa olevaan aineistoon. Tätä harkinnanvaraiseen otantaan perustuvaa aineistoa tarkastelemalla maantieteilijä pyrkii ymmärtämään tutkimansa ilmiön merkitystä tai tarkoitusta ja saamaan siitä syvemmän käsityksen. Yleistäminen tutkittavan tapauksen tai havaintojoukon ulkopuolelle on vaikeaa.
Tutkimuksessa edetään aineistosta kohti syvällisempiä johtopäätöksiä tukeutumalla teoriaan eli havaintoa selittävään kehykseen. Laadullinen tutkimusmenetelmä sopii maantieteessä yksittäisiä tapauksia tai pientä havaintojoukkoja selvittäviin tutkimuksiin, kuten paikkakunnalla esiintyneen ilmiön tai tapahtuman merkityksen tutkimukseen tai itsensä lähiympäristön tai paikan merkityksen tutkimukseen.
Laadullisia tutkimusaineiston hankinta- ja käsittelymenetelmiä ovat muun muassa tulkinta, havainnointi ja osa haastattelumenetelmistä. Ne ovat aina olleet tärkeitä keinoja tutkia alueita. Niillä ei voi mitata tarkkaan, mutta niillä voidaan hankkia yleiskuva alueesta.
Haastattelu voi olla yksilö- tai ryhmähaastattelu. Haastattelun pohjana voidaan käyttää tarkkaa suunnitelmaa, esimerkiksi lomaketta, jossa rajatut kysymykset ja teemat. Saadaan selville osapuolien näkökulmia ja perusteluja alueen hyviin ja huonoihin puoliin.
Huolellinen ja tarkkaavainen havainnointi osoittaa helposti, nopeasti ja edullisesti paikkakunnan ja alueiden kehityksen. Havainnoija kiinnittää huomiota rakennusten ja teiden kuntoon, liikenteen määrään ja auton merkkeihin, roskaisuuteen kaduilla ja puistoissa, julkisen liikenteen toimivuuteen, ihmisten vaatetukseen, ulkonäköön ja kanssakäymiseen, työskentelijöiden etniseen taustaan, kulutustavaroiden saatavuuteen ja hintatasoon ja vaikkapa vastaantulijoiden englannin kielen osaamiseen. Liikuttaessa kaupungin, alueen tai maan sisällä havainnoidaan eroja alueiden välillä. Tavallisten ihmisten kanssa keskustelu ja asiantuntijoiden haastattelut antavat lisää näkökulmia alueeseen.
Harjaantuneet havainnoijat saavat tehokkaasti tuntuman alueesta ja sen kehityksestä. Olennaista on kirjata havainnot ja haastattelut tarkasti ylös. Myös paikallisen ja kansallisen median, sanomalehtien ja television uutisten seuraaminen on hyödyllistä. Tätä voi verrata Wikipedian ja muiden internetissä olevien lähteiden informaatioon.
1. Kumpi tutkimusmenetelmä on kyseessä? Määrällinen vai laadullinen tutkimus vai molemmat?
- Teiden kunnon arviointi kehitysmaissa valokuvien perusteella.
- Espoon väkiluvun selvittäminen vuosina 1996–2016.
- Lukiolaisten mielipiteiden selvittäminen maahanmuuton helpottamisesta.
- Tutkimustulos, jonka mukaan kaupunginosa on asukkaiden mielestä epäviihtyisä.
2. Kumpaa tutkimustapaa olisi hyvä käyttää seuraavien asioiden tutkimiseen?
- Terveyserot lukiolaisten ja ammattikoululaisten välillä.
- Selvitys siitä, miten lähiön viihtyisyyttä pitäisi parantaa.
Paikkatietomenetelmät
Paikkatietomenetelmät ovat yleistyneet ihmismaantieteen työkaluina. Ne ovat myös hyviä alueita koskevan tiedon esittämisen välineinä havainnollistamaan tutkittavan ilmiön sijaintia, ominaisuuksia ja alueellista esiintymistä.
Paikkatieto on yksilön omaa kokemaa tietoa, muiden mittaamaa tietoa tai yhteiskunnan keräämää tietoa, joka sisältää tiedon maantieteellisen sijainnin. Se voi olla vaikkapa liikenteen määrä tietyssä risteyksessä tai jonkin esineen hetkellinen sijainti vaikkapa postikuljetuksen aikana.
Monista maista ja alueista on saatavilla tarkkaa paikkatietoa. Se antaa alueiden väestöön, talouteen ja ympäristöön liittyviä yksityiskohtaisia tietoja neliökilometrin tai jopa tätä tarkemmalla tasolla. Luotettavia maankäyttökarttoja tai alueesta otettuja satelliittikuvia tulkitsemalla selviää alueen maankäyttö. Paikallistamisjärjestelmiä (esim. GPS) hyödynnetään, kun tutkitaan ihmisten ja asioiden muuttuvaa sijaintia. Entistä useammin kaikkiin esineisiin ja asioihin liitetään myös niiden tarkka sijainti. Paikkatieto esitetään usein digitaalisessa muodossa. Alueellinen digitaalinen tieto on osa geomediaa, sijaintiin ja/tai paikkaan sidottua monimuotoista tietoa ja mediaa.
Vertailemalla vanhempia ja uudempia karttoja ja kuvia toisiinsa havaitaan maankäytön muutokset. Paikkatiedon hyödyntämiseksi tulee olla yhteys alueen tietokantoihin. Maantieteilijä käsittelee ja järjestää paikkatietoa tietokoneessa hyödyntäen paikkatietojärjestelmiä (GIS). Paikkatietoa käsitellään useimmin määrällisen tutkimuksen menetelmin, kuten tilastotieteen, laskennallisen geometrian ja verkkoteorian avulla. Paikkatiedosta on hyötyä ympäristön ja yhteiskunnan suunnittelussa ja kehittämisessä.
Digitaalista paikkatietoa voidaan täydentää itse kerätyllä tai muiden tuottamalla tiedolla. Esimerkiksi kansalaistieteen (citizen science) avulla tavalliset ihmiset vapaaehtoisesti keräävät, luokittelevat tai analysoivat havaintoja tutkitusta ilmiöstä. Tämä usein laadullinen tieto voidaan yhdistää tietokannoista saatavaan määrälliseen paikkatietoon. Näin saadaan parempi ymmärrys tutkittavasta ilmiöstä. Osallistumisen ja joukkoistamisen avulla asukkaista ja muista ihmisistä tulee tutkimuksen tekijöitä. He voivat laajemminkin kiinnostua tutkittavasta aihepiiristä, esimerkiksi lähiympäristöstä, ja saada aikaan siinä myönteistä kehitystä.
Lue tiedeartikkeli "Maahanmuuttajataustaisten nuorten luontosuhde ja luonnon virkistyskäyttö".
a) Kyseessä on
- määrällinen tutkimus.
- laadullinen tutkimus.
b) Miksi nuorten luontosuhdetta tutkittiin?
- Huoli luontotuntemuksen tasosta
- Hyvällä luontosuhteella voi olla tärkeä merkitys kotoutumisen tukemisessa
c) Maahanmuuttajien integraatiolla tarkoitetaan sitä, että maasta toiseen muuttanut ihminen
- löytää yhteiskunassa paikkansa olla ja toimia.
- viettää mahdollisimman paljon aikaa kantaväestöön kuuluvien ihmisten kanssa
d) Maahanmuuttajataustaisiksi määriteltiin vastaajat,
- joiden molemmat vanhemmat olivat syntyneet Suomen ulkopuolella.
- jotka olivat syntyneet Suomen ulkopuolella.
e) Mitä tuloksien tutkimus- ja esitystapoja artikkelissa on käytetty?
- Tilastollinen testaaminen
- Ympyrädiagrammi
- Pylväsdiagrammi
- Taulukko
- Nuolikuvio
f) Tulosten perusteella
- Luonto on tärkeä osa maahanmuuttajataustaisten nuorten arkea.
- Maahanmuuttajataustaiset eivät välitä Suomen luonnosta.
Tulosten esittäminen
Ihmismaantieteellisen tutkimuksen esittämisessä tärkeää on tiedon havainnollistaminen visualisoinnin avulla. Tekstin ja taulukoiden lisäksi tuloksia esitetään kuvilla, kaavioilla ja kartoilla. Valokuvien lisäksi voidaan esittää myös videokuvaa. Oikein laadittuna tiedon visualisointi tulee esitetyn asian ymmärtämistä tehokkaasti. Myös digitaaliset vuorovaikutteiset esitykset havainnollistavat tutkimustuloksia ja tehostavat asian ymmärtämistä.
Kuvissa, kuvioissa ja kartoissa tulee keskittyä oleellisen tiedon välittämiseen ja epäoleellisten elementtien karsimiseen. Hyvä kartta kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kartoissa tulee aina esittää mittakaava.
Tulosten esittämisessä ja alueisiin ja paikkoihin tutustumisessa voidaan hyödyntää myös virtuaalitodellisuuden ja lisätyn todellisuuden ulottuvuuksia. Virtuaalinen todellisuus (VR, virtual reality) tarkoittaa simuloidun maailman kokemista VR-laseilla ja muilla digitaaliteknologian laitteilla. Lisätty todellisuus (AR, augmented reality) tarkoittaa fyysisen ympäristön täydentämistä digitaalisilla 3D-hahmoilla ja elementeillä.
Esimerkkejä aineiston keräämisestä ja tulosten esittämisestä
Tiivistelmä
- Maantiede tutkii ihmistoiminnan ja luonnonympäristön vuorovaikutusta alueellisista ja tilallisista näkökulmista.
- Ihmismaantiede tutkii alueellisesti missä ihmistoiminta sijaitsee ja missä ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta tapahtuu.
- Ihmismaantiede tutkii tilallisesti miten ja miksi ihmisen ja luonnon vuorovaikutus tapahtuu sekä miten ja miksi alueet ja paikat sijaitsevat suhteessa toisiinsa ja ovat yhteydessä toisiinsa.
- Maantieteellistä tietoa saadaan havainnoilla, jotka järjestetään maantieteellisten määrällisten, laadullisten ja paikkatiedon tutkimusmenetelmien avulla.
- Määrälliset tutkimusmenetelmät, kuten mittaaminen ja tilastojen tutkiminen, osoittavat miten yleinen ja alueellisesti laajalle levinnyt tarkasteltava ilmiö on.
- Laadulliset tutkimusmenetelmät, kuten tulkinta ja havainnointi, osoittavat minkä merkityksen ihmiset antavat tarkasteltavalle ilmiölle.
- Paikkatietomenetelmät antavat ja havainnollistavat yksityiskohtaista tietoa ilmiön esiintymispaikasta ja sen ominaisuuksista sekä ilmiöiden välisestä vuorovaikutuksesta.
- Ihmismaantieteellisen tiedon esittämisessä tulosten visualisointi karttojen, kuvioiden ja kuvien avulla on tärkeää.
- Virtuaalista ja lisättyä todellisuutta voidaan hyödyntää ihmismaantieteellisen ilmiöiden havainnollistamisessa.