Uskonto ja uskonnollisuus

Meillä Suomessa uskontoa on usein pidetty yksityisasiana. Uskonto herättääkin erilaisia tunteita ihmisissä – puolesta ja vastaan. Uskontoa on arvosteltu siitä, että sen varjolla on tehty paljon väkivaltaa ja käyty paljon sotia. Lisäksi uskonnon levittämiseen on toisinaan käytetty painostavia keinoja. Siksi kriittinen mutta terve suhtautuminen on uskonnon sarallakin hyväksi.

Uskonnot ovat myös tehneet paljon hyvää maailmassa. Lähes kaikissa uskonnoissa tavoitellaan maailmanrauhaa. Tosin oppien virheelliset tulkinnat ovat välillä kääntäneet asian päälaelleen. Joka tapauksessa moni ihminen on omistanut elämänsä köyhien, syrjittyjen tai jopa vainottujen auttamiseen, johon uskonto on monesti antanut voiman ja motiivin. Yksi tällainen kuuluisa kristitty auttaja oli Äiti Teresa, joka toteutti uskoaan muun muassa auttamalla köyhiä Intian slummeissa.

Uskontoon suhtautuminen vaihtelee huomattavasti yksilöstä toiseen, mutta tärkeää on suvaita jokaista ihmistä riippumatta siitä, kuinka voimakasta tai heikkoa hänen uskonnollisuutensa on.

Uskontoa voidaan lähestyä monesta eri näkökulmasta, ja sitä on tarkasteltu myös tieteellisesti. Tämä ei ole aina ollut helppoa, sillä ihmisen historian alkuvaiheessa uskontoa ei erotettu muusta elämästä. Lisäksi uskonpuhdistuksen aikaan, vielä 1500-luvulla, uskonnolla viitattiin lähinnä vain kristinuskoon. Vasta 1800-luvulla uskonnosta alettiin puhua laajempana ilmiönä.

Joka tapauksessa uskonto on erottamaton osa kaikkia kulttuureja. Se vaikuttaa sekä yksilön että yhteisöjen elämään – välillä tietoisesti, joskus tiedostamatta. Uskonto tarjoaa selityksiä asioihin, joihin tiede ei kykene antamaan vastauksia. Tiede kuvailee, miten maailma on syntynyt. Uskonnon avulla taas pohditaan, miksi maailma on syntynyt ja mitä voi seurata kuoleman jälkeen.

”Uskonto on oopiumia kansalle”. Näin luonnehti kommunisti ja yhteiskuntakriitikko Karl Marx 1800-luvulla. Hänen mukaansa uskonto ei kykene ratkaisemaan yhteiskunnan ongelmia, koska uskonnot lupaavat palkinnon vasta tuonpuoleisessa. Uskontokriitikkoja on ilmestynyt paljon hänen jälkeensäkin. 1900-luvun loppupuolella monet tutkijat väittivät uskonnon katoavan vähitellen maailmasta, koska tieteen uskottiin vähitellen syrjäyttävän sen. Puhuttiin maallistumisesta eli sekularisaatiosta, jonka myötä uskonto vähitellen hiipuisi pois, kun ihmiset eivät enää usko Jumalaan tai tuonpuoleiseen.

Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan uskonnon asema on tutkimusten mukaan jopa vahvistunut länsimaissa viime vuosikymmenien aikana. Uskonto on jatkuvasti esillä mediassa. Uskonnon muoto on tosin muuttunut. Jumala ja rukous ovat edelleen tärkeitä monille, mutta eri tavalla kuin esimerkiksi maan valtauskonto tai kirkko opettavat. Tieteen edistymisestä huolimatta nykyihminenkin etsii uskonnosta vastauksia elämän perimmäisiin kysymyksiin. Peräti 90 % maailman asukkaista kuuluu edelleen johonkin uskontokuntaan.

Uskonnon muodon muutoksesta kertoo se, että kirkoissa tai uskonnollisissa tilaisuuksissa käydään yhä harvemmin. Uskonnolliset perinteet pitävät silti pintansa. Esimerkiksi jouluisin kirkot täyttyvät vuosi toisensa jälkeen. Vakavien kriisien yhteydessä sytytetään kynttilöitä ja mennään kirkkoon hiljentymään. Vuoden 2022 Venäjän hyökkäyssodan seurauksena lukuisten ihmisten sosiaalisen median profiilit ovat koostuneet rauhankyyhkyistä tai Pray for Ukraine -kuvista ja logoista. Rauhankyyhky, jonka suussa on oliivipuun oksa, tulee kristinuskon pyhästä kirjasta, Raamatusta.

Suomessa nykyään hieman alle 70 % asukkaista kuuluu maamme suurimpaan uskontokuntaan, evankelis-luterilaiseen kirkkoon, joka on osana maailman suurinta uskontoa, kristinuskoa. Jäsenmäärä on laskenut etenkin tällä vuosituhannella. Kevään 2020 koronakriisin yhteydessä Suomessa oli erikoista se, että vaikka ihmisten taloudellinen asema heikkeni, kirkosta eroaminen oli paljon pienempää kuin edellisenä vuonna samaan aikaan. Kirkkoihinkaan ei tuolloin päässyt sisälle isoja ihmismääriä, vaan yleiset toimitukset kuten hautajaiset piti pitää vain ihan lähipiirin kesken. Kirkko sopeutti toimintansa muutenkin tilanteeseen ja tarjosi jumalanpalveluksia etänä netin kautta. Eroamistahti hidastui myös vuonna 2021 siitä, mitä se oli ennen koronaa.

Oli uskonnon jäsenmäärä sitten nousu- tai laskusuunnassa, on se silti yleensä merkittävä osa yhteiskunnan kulttuuriperimää. Meillä Suomessai iltarukous on edelleen sukupolvien jatkama perinne monessa kodissa. Hieman harvinaisempia uskonnon muotoja on taas sellainen, kun kiireen tai stressin keskellä elävä nykyihminen lähtee etsimään sisäistä rauhaa retriitin tai luostarin hiljaisuudesta. Tällaista mahdollisuutta esimerkiksi viikonlopun ajaksi tarjoaa mm. Hiljaisuuden Ystävät ry.

Pyhiinvaellukset vetävät monien uskontokuntien edustajia puoleensa, ja yhä useampi suomalainenkin on matkannut Espanjan Santiago De Compostelan kuuluisalle vaellusreitille. Osalle syyt ovat uskonnollisia, osa hakee taas muunlaisia kokemuksia.

Tiivistettynä voidaan sanoa, että kaikkialla missä on ihmisiä on myös uskontoa. Näin on ollut aina. Uskonnon merkitys historiasta nykyaikaan näkyy ympärillämme muun muassa musiikissa, taiteessa, urheilussa ja arkkitehtuurissa. Kirkko keskellä kylää -sanonta kuvaa kristinuskon merkitystä katukuvassamme mutta myös kulttuurissamme, kun kyseisen uskonnon mukana maahamme on muodostunut kuntajärjestelmä, sairaanhoito sekä koulut. Vaikka kristinusko on edelleen Suomessa vallitseva uskonto, on uskontokenttä kuitenkin monimuotoistunut myös meillä. Lue lisää tästä MTV:n linkistä.

Suomi oli pitkään maastamuuttomaa, koska täältä lähti paljon ihmisiä työn perässä muihin maihin. Myös maahanmuuton syyt olivat aluksi lähinnä työperäisiä. 1980-luvulta alkaen maahanmuuton syyt vaihtuivat pakolaisten tai perheen yhdistämiseen liittyviin syihin. Maahanmuutto on vähitellen lisääntynyt, kunnes vuonna 2015 se voimistui dramaattisesti. Ennen tätä vuotta 2000-luvulla Suomeen saapui 1 500 – 6 000 turvapaikanhakijaa vuodessa. Esimerkiksi vuonna 2015 hakijoita oli 32 478, ja tämän määrän uskotaan pysyvän samansuuntaisena tai jopa nousevan tulevaisuudessa, jos Lähi-idässä ei saada rauhaa aikaan. Myös vuoden 2022 Ukrainan kriisin seurauksena maahamme on tullut paljon sotaa pakenevia ukrainalaisia.

Suomi ei ole enää vain maan virallisen kielen ja kulttuurin omaksuneiden ns. kantasuomalaisten maa, vaan yhä suuremmissa määrin tulee ottaa huomioon myös maahanmuuttajien tarpeet.

Maahanmuuttajat ovat asettuneet Suomessa eri tavoin eri alueittain. Pääasiallisesti he ovat muuttaneet suuriin kaupunkeihin. Helsingissä ulkomaalaisten osuus on jo lähes 20 % asukkaista. Joissakin Suomen kouluissa heitä on muutamia, kenties ei ollenkaan, kun taas esimerkiksi Turun Varissuon koulussa suurin osa oppilaista on ulkomaalaistaustaisia. Maahanmuuttajien on helpompi sopeutua, jos ymmärrämme, miten uskonto ja uskonnollisuus vaikuttavat heidän arkipäiväänsä. Esimerkiksi muslimi tarvitsee päivittäiset rukoushetkensä, mitä voi tapahtua yllättävissäkin paikoissa. Tapoja tulee suvaita ja kunnioittaa, jotta voimme elää rinta rinnan samassa ympäristössä.

Maahanmuuttajat edustavat usein monia eri uskontoja. Vanhassa ja uudessa kotimaassa on toisinaan sama uskonto, johon maahanmuuttajat saattavat tuoda uusia vivahteita mukanaan. Tästä ovat esimerkkinä Suomen lähetysseuran järjestämät Maailmojen messut, jossa mukana on maahanmuuttajia ja suomalaisia, jotka yhdessä suunnittelevat ja musisoivat messuissa mm. afrikkalaisin sävelmin.