Luku 2.1 (Yläkoulun historia 7–8)

Ranska itsevaltiudesta vallankumoukseen

1700-­luvulla Euroopassa synnyttiin ja kuoltiin tietyssä säädyssä. Sääty määritti ihmisen oikeudet ja velvollisuudet yhteiskunnassa, ja tätä pidettiin Jumalan säätämänä järjestyksenä. Ranskassa säätyjen huipulla oli itsevaltainen kuningas.

Vuosisadan jälkipuoliskolla tieteistä kiinnostunut kuningas Ludvig XVI rakenteli työpajassaan lukkoja. Kuningatar Marie Antoinette sen sijaan leikki paimentyttöä hovineitojensa kanssa rakennuttamassaan pienoiskylässä Versaillesin palatsin puistossa. Kumpikaan ei nähnyt tulevan myrskyn enteitä. Ranskan valtion rahat olivat loppumassa. Kassaa ei ollut tyhjentänyt tuhlaileva hovi, vaan tappiolliset sodat ja siirtomaiden menetykset.

Ranska tarvitsi uudistuksia. Aatelisto ei maksanut veroja. Lisäksi aatelistolla oli paljon erioikeuksia. Samoin papisto oli vapautettu veroista, vaikka kirkko oli suurin maanomistaja. Kasvava verotaakka oli “kolmannella säädyllä”, johon porvaristo ja talonpojat kuuluivat.

Ilmaston viileällä jaksolla kesät olivat kylmiä ja sateisia. Viljasadot tuhoutuivat useina vuosina peräkkäin. Leivän hinta moninkertaistui, ja käsityöläiset joutuivat myymään omaisuuttaan ostaakseen ruokaa ja maksaakseen verot. Köyhimmät kärsivät nälkää.

Aikakauden valistusaate kaivoi maata järjestelmän alta arvostelemalla kirkkoa ja vaatimalla tasa-arvoa ja vapautta kansalle. Lehdistö ja lentolehtiset paljastivat epäkohtia mutta levittivät myös huhuja sekä suoranaisia valheita, erityisesti kuningattaresta. Toteuttaakseen verouudistuksen kuningas kutsui v. 1789 koolle säätyvaltiopäivät. Teolla oli sama vaikutus kuin sytyttäisi tulitikun ruutivarastossa. Asioiden hitaaseen edistymiseen kyllästynyt kolmas sääty julistautui kansalliskokoukseksi yhdessä kapinallisten aatelisten ja pappien kanssa ja ryhtyi valmistelemaan perustuslakia. 

Kun kuningas epäröi mitä tehdä, levisi Pariisiin huhu kaupunkia lähestyvistä sotilaista. Patoutunut tyytymättömyys leimahti, ja väkijoukko tunkeutui 14. heinäkuuta Bastiljin vankilaan etsimään ammuksia ja aseita. Vallankumous oli alkanut.

Syksyllä 1789 kansalliskokous antoi ihmisoikeuksien julistuksen, jonka mukaan ”kaikki syntyivät vapaina ja oikeuksiltaan tasa-arvoisina”. Ajan käsityksen mukaan tämä ei kuitenkaan koskenut naisia. Kuningasperheen tilanne muuttui vaaralliseksi, kun nälkäisten pariisittarien johtama väkijoukko haki hallitsijaperheen Versaillesista Pariisiin. Epäonnistuneen pakoyrityksen jälkeen kuninkuus lakkautettiin, ja perhe siirrettiin palatsista vankilaan.

Pilapiirrokset tiivistivät ranskalaisen yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuden. Pilapiirroksessa paremmassa asemassa olevat ihmiset ratsastavat alempaan luokkaan kuuluvalla ihmisellä.
Pariisilaiset naiset (pariisittaret) marssivat Versailles'n palatsiin Ranskan vallankumouksen aikana.

Myös epäluottamusta herättävää sisältöä kuningattaren kirjeenvaihdossa tuli julkisuuteen. Kirjeissään kuningatar pyysi apua sukulaisiltaan Itävallassa. Vuonna 1793 kuningas ja kuningatar mestattiin maanpetoksesta ja muista rikoksista. He eivät olleet ainoita giljotiinin uhreja. Maximilian Robespierren johdolla vallankumouksen jyrkempi ryhmä oli ottanut vallan ja alkanut vangita ja teloittaa “tasavallan vihollisia”, olivatpa nämä syyllisiä tai syyttömiä.

Tilanne riistäytyi terroriksi, jonka aikana esimerkiksi Pariisissa teloitettiin n. 30 ihmistä päivässä, myös lapsia. Lopulta Robespierrekin päätyi giljotiiniin, kun hänen vastustajansa liittoutuivat kukistamaan hänet. Uudet vallanpitäjät eivät onnistuneet rauhoittamaan maata. Vuonna 1795 kuningasmieliset yrittivät kaataa vallankumouksellisen hallinnon. Apuun kutsuttiin nuori upseeri Napoleon Bonaparte, joka kukisti kapinalliset tuomalla tykit Pariisin kaduille.

Vallankumous Pariisissa
  • Epätasa-arvoinen verotusjärjestelmä
  • Julma hallitsija
  • Huonoista sadoista seurannut ruokapula
  • Vapautta korostanut valistusaate
  • Painostus ulkomailta

Napoleon nousee valtaan

Vallankumouksen aikana upseeristosta raivattiin useimmat aateliset. Näin tie korkeisiin sotilasvirkoihin avautui lahjakkaille ja kunnianhimoisille nuorukaisille.

Napoleon Bonaparte syntyi pikkuaatelisen perheeseen Välimerellä sijaitsevassa saaressa, Korsikassa vuonna 1769, jolloin ranskalaiset valtasivat saaren korsikalaisilta itsenäisyystaistelijoilta.

Tarmokas äiti sai Napoleonille paikan Ranskan sotilaskoulussa, ja sieltä ahkera poika pääsi sotilasakatemiaan saavuttaen tykistön vänrikin aseman jo 16-vuotiaana. Napoleonista tuli vallankumouksellinen, ja ensimmäisen merkittävän voittonsa hän sai kukistettuaan brittien tukemat kuningasmieliset Toulonin kaupungissa.

Myöhemmin Napoleon sai voittamattoman maineen, kun hän löi Ranskaa vastaan liittoutuneet vihollisvaltiot kerta toisensa jälkeen. Valtaamiensa alueiden johtoon Napoleon nosti sukulaisiaan ja suosikkejaan.

Ranskalainen lainsäädäntö ja vallankumouksen aatteet levisivät valloitetuilla alueilla. Napoleonin voidaan näin katsoa vaikuttaneen myös myöhempään kansallisuusaatteen heräämiseen. Alistettuaan suuren osan Eurooppaa valtaansa Napoleon kruunautti itsensä keisariksi vuonna 1804.

Napoleon uransa huipulla. Millä keinoilla maalaus kuvastaa Napoleonin valtaa?

Napoleonin sotaretki Venäjälle

Napoleon oli määrännyt Britannian kauppasaartoon, eli Britannia pyrittiin eristämään manner- Euroopasta. Kauppasaarto vuoti kuitenkin kuin seula. Venäjä oli suostunut vain pakon edessä kauppasaartoon ja katsoi salakuljetusta läpi sormien.

Kun Venäjä sanoi kauppasaartosopimuksen irti julkisesti v. 1811, Napoleon päätti marssia Venäjälle antaakseen keisari Aleksanterille opetuksen. Tätä marssia itään Napoleon muisteli myöhemmin suurena virheenä.

Eurooppa vuonna 1807, jolloin Napoleon aloitti määrätietoiset toimet laajentaakseen Ranskan valtakuntaa.

Kesällä 1812 lähti liikkeelle lähes 600 000 sotilaan vahvuinen “La Grande Armée”, joka oli aikanaan historian suurin kenttäarmeija. Samoihin aikoihin Aleksanteri kävi merkittävän neuvottelun Turussa Ruotsin uuden hallitsijan Kaarle Juhanan (entisen Jean Bernadotten) kanssa. Kaarle Juhana kääntyi entistä asetoveriaan Napoleonia vastaan ja sai lupauksen, että tulevissa neuvottelussa Ruotsi voisi saada Tanskalta Norjan hyvityksenä Suomen menettämisestä.

Napoleon oli varautunut nopeaan kesäsotaan. Venäläisillä ei ollut mitään kiirettä taistelemaan, vaan joukot vetäytyivät itään. Perääntyessään Ranskan armeijan edeltä venäläiset veivät mukanaan kaiken, minkä voivat ja muu poltettiin. Ottaessaan Venäjän armeijaa kiinni Napoleonin sotaretki venyi, ja vastassa oli talvi.

Pitkien etäisyyksien vuoksi armeijan huolto ei toiminut, ja kesävarusteisiin puetut sotilaat joutuivat sään armoille. Ainoa merkittävä iso taistelu käytiin lähellä Moskovaa Borodinossa. Kumpikin osapuoli kärsi raskaat tappiot ilman selvää voittoa. Venäläiset vetäytyivät, ja Napoleon marssi joukkoineen tyhjennettyyn Moskovaan syyskuussa. Pian ranskalaisten tulon jälkeen kaupungissa syttyi tulipalo.

Viivyteltyään viikkoja osin raunioituneessa kaupungissa ja yritettyään turhaan saada Aleksanteria vastaamaan neuvottelupyyntöihinsä Napoleonin oli pakko määrätä joukkonsa paluumatkalle. Vetäytyminen alkoi lokakuun 19. päivä, ja armeijan rippeet saapuivat Venäjän länsirajalle 25. marraskuuta.

Napoleon palaa Venäjältä. Sotilaita rasittivat rankat olosuhteet ja sairaudet, joiden vuoksi valtaosa armeijasta menehtyi.

Armeija oli huvennut puoleen ja Napoleonin valiokaartin 30 000 miehestä oli jäljellä enää vain n. 1 500. Tehokkaita yllätysiskuja tehneiden venäläisjoukkojen lisäksi ranskalaisia piinasi “kenraali Talvi”. Monet paleltuivat hankiin, tai nääntyivät nälkään ja tauteihin. Napoleon itse oli jättänyt joukkonsa ja lähtenyt pikaisesti rekikyydillä kohti Pariisia, sillä kenraali Malet oli yrittänyt vallankaappausta kaupungissa.

Eurooppa vuonna 1815, jolloin Napoleonin armeija oli lyöty perusteellisesti. Millaisia muutoksia havaitset verrattuna vuoteen 1807?

Napoleonin vallan romahtaminen

Epäonnistunut Venäjän retki merkitsi Napoleonin alamäen alkua. Se ravisteli muita maita, sillä Napoleon olikin lyötävissä. Ennen pitkää Napoleonin viholliset yhdistivät voimansa Venäjän, Ison-Britannian ja Ruotsin johdolla. Ranska lyötiin ensimmäisen kerran Leipzigissa vuonna 1813. Napoleon joutui maanpakoon, ja Ranskaan valittiin jälleen kuningas.

Liittoutuneiden vihollisten lähestyessä Pariisia Napoleonin oli pakko lopulta antautua v. 1814. Hänet karkotettiin Elban saarelle lähelle Korsikaa. Kyllästyttyään minivaltion keisariuteen Napoleon palasi salaa pienen joukon avulla Ranskaan ja marssi kasvavan armeijan kanssa Pariisiin. Uusi keisarikunta kesti vain reilut sata päivää, kunnes yhdistyneet preussilaiset, britit, itävaltalaiset ja venäläiset löivät Napoleonin joukot Waterloossa.

Napoleon karkotettiin kauas Euroopasta Atlantin valtameren keskellä sijaitsevalle St. Helenan saarelle. Napoleon kuoli saarella vain 51 vuoden iässä. Nykytutkimus pitää kuolinsyynä sairautta, vaikka pitkään on epäilty myrkytystäkin.

Napoleon syntyi ja kuoli pienellä karulla saarella, mutta oli hallinnut valtansa huipulla lähes koko Eurooppaa. Napoleonia pidetään yhtenä historiaan suurista sotapäälliköistä, mutta hän oli myös merkittävä valtiomies. Napoleonin lakikokoelmasta tuli malli monien maiden lainsäädännölle, ja hän vakiinnutti useita vallankumouksen saavutuksia.

Napoleon kuolinvuoteellaan St. Helenan saarella
  • Euroopassa ei ollut enää valtioita, jotka Napoleon olisi voinut valloittaa.
  • Epäonnistunut sotaretki Venäjälle oli osoittanut, että Napoleon oli lyötävissä.
  • Napoleonin viholliset liittoutuivat häntä vastaan.
  • Napoleon tahtoi itse luovuttaa vallan seuraajalleen.
  • Napoleon uskoi demokratiaan ja luopui sen takia keisariudesta.

Sanasto

giljotiini
​Vallankumouksen aikana kehitetty teloitusväline, jonka tarkoituksena oli poistaa kuolemantuomiosta kidutus. Pystypaalujen avulla terävä, viisto terä pudotettiin korkealta niin, että se katkaisi hetkessä tuomitun kaulan.

itsevaltius
​Valtiomuoto, jossa hallitsijan valtaa ei rajoita minkäänlainen laki eivätkä hallintoelimet.

maanpetos
​Toiminta, joka vahingoittaa omaa valtiota tai sen kansalaisia yhteistoiminnassa oman maan vihollisen kanssa.

sääty
​Yhteiskunnallinen asema, johon liittyy erilaisia oikeuksia ja velvollisuuksia. Sääty voi määräytyä syntyperän (esimerkiksi syntyminen aateliseen perheeseen) tai ammatin mukaan.

terrori
​Yleistä pelkoa herättävä väkivaltainen toiminta.

valistus
​Aate, joka korosti järkeä ja luonnonmukaisuutta. Uskottiin, että valistamalla ihmisiä voitiin hävittää taikausko ja ennakkoluulot.

vallankumous
​Tapahtuma, jossa vallitseva hallinto ja valtajärjestys kumotaan ja korvataan toisella joko rauhanomaisesti tai väkivaltaisesti.

valtiopäivät
​Lakeja säätävä kokous.

Tiivistelmä

  • Ranskan vallankumoukselle oli monia syitä.
  • Valtiopäivien kutsuminen koolle johti vallankumouksen alkamiseen.
  • Ranskassa tehtiin monia uudistuksia valistuksen aatteen pohjalta.
  • Vallankumous johti terroriin, missä kuoli kymmeniätuhansia kansalaisia sekä kuningaspari.
  • Napoleonin nousun valtaan teki mahdolliseksi vallankumouksen luoma tilanne. Hän oli lisäksi hyvin kunnianhimoinen, sitkeä, älykäs ja sotilaallisesti lahjakas.
  • Napoleon ei onnistunut voittamaan Britanniaa.
  • Sotaretki Venäjälle käänsi Napoleonin uran lopullisesti laskuun. Napoleon kuoli vankeudessa.

Lisätietoa: Marie Antoinette ja Olympe de Gouges

Kuningatar Marie Antoinette

Marie Antoinette (1755–1793, eli syntyi v. 1755, kuoli v. 1793) tunnettaisiin vain yhtenä Ranskan monista kuningattarista, ellei hän olisi kuollut giljotiinissa Ranskan vallankumouksen pyörteissä.

Marie Antoinette syntyi Itävallan keisariperheeseen, ja hänet naitettiin 14-vuotiaana Ranskan vuotta vanhemmalle kruununperilliselle. Avioliitto oli tulosta poliittisesta pelistä, jonka tarkoituksena oli vahvistaa Itävallan ja Ranskan suhteita.

Marie Antoinette 12-vuotiaana tyttönä, joka lähetettiin Ranskan hoviin.

Aviopari näki toisensa ensimmäistä kertaa vasta häidensä alla. Parilla oli hyvin vähän yhteistä. Prinssi oli syrjäänvetäytyvä ja varautunut, Marie Antoinette iloinen ja huvittelunhaluinen. Hän pakenikin Versaillesin hovin jäykkiä seremonioita Pariisin huvituksiin yllään uudet silkkivaatteet ja jalokivikorut. Aluksi sievä ja eloisa prinsessa oli väkijoukon suosiossa, mutta hänen kansansuosionsa hiipui, kun talous alkoi heikentyä ja ihmisten elinolot huonontua.

Vuonna 1774 Marie Antoinettesta tuli Ranskan kuningatar. Hänen päätehtävänsä oli synnyttää poikalapsi, joka perisi Ranskan kruunun. Kun ensimmäinen lapsi oli tyttö, Ranska huokaisi pettymyksestä. Kuningatar itse oli kuitenkin tyytyväinen. Hänen kerrotaan sanoneen: ”Poika olisi ollut valtion omaisuutta. Sinä olet minun. Saat jakamattoman huomioni. Sinä jaat onneni ja lievität kärsimykseni...”.

Marie-Thérèse oli perheestä ainoa, joka selvisi vallankumousajasta hengissä ja kuoli vasta v. 1851 Itävallassa. Kuningasperheeseen syntyi vielä kolme lasta, ensin kaksi poikaa ja sitten tytär, joka kuoli vauvana. Kruununperillinen menehtyi vallankumouksen aattona tuberkuloosiin ja nuorempi veli vankeudessa. Marie Antoinette oli yksinäinen vieraassa maassa, ja hovissa häntä alettiin nimitellä ”itävaltalaiseksi”. Marie Antoinettea pidettiin pinnallisena, tuhlaavaisena ja muista piittaamattomana, ja hänet nähtiin syyllisenä Ranskan talouden huonoon tilaan.

Tyypillinen kansan parissa kiertänyt tarina on kuningattaren vastauksesta, kun hänelle kerrottiin, että kansalla ei ollut leipää. Kerrotun mukaan hän olisi vastannut: “Syököön sitten briossia” (rasvainen herkkuleivonnainen). Koska leipä oli kansan peruselintarvike, tarina herätti syvää suuttumusta, mutta oli perätön.

Marie Antoinette ei ollut luonteeltaan ilkeä. Hän ei esimerkiksi koskaan ratsastanut viljapeltojen yli kuten muu hoviväki. Kerrotaan myös, että noustessaan giljotiiniin hän pyysi kohteliaasti anteeksi pyöveliltään, jonka varpaille oli vahingossa astunut. Marie Antoinetten miehestä ei ollut Ranskan talouden kohentajaksi. Siihen olisikin tarvittu jo suoranainen ihme. Marie Antoinettekaan ei ymmärtänyt koko tilannetta ja sen vakavuutta, mutta pyrki kuitenkin neuvomaan miestään, mutta huonoin tuloksin. Hän houkutteli miehensä pakoyritykseen ja pyytämään apua Itävallasta. Tekoja pidettiin maanpetoksena.

Kuninkaan mestauksen jälkeen “leski Capetilta”, kuten entistä kuningatarta nyt nimitettiin, riistettiin lapset, ja hänet siirrettiin pahamaineiseen Conciergerienin vankilaan. Vakavasti sairaan Antoinetten terveys heikkeni kosteassa sellissä. Hänet mestattiin giljotiinissa maanpetoksesta tuomittuna 16. lokakuuta vuonna 1793. Kuollessaan Marie Antoinette oli vasta 37-vuotias, mutta näytti paljon vanhemmalta kalpeana, hauraana ja hiukset harmaantuneina.

Kumouksellinen Olympe de Gouges

Olympe de Gouges syntyi v. 1748 lihakauppiaan tyttäreksi. Miehensä kuoltua hän muutti Pariisiin ja ryhtyi näytelmäkirjailijaksi. Olympesta tuli valistuksen kannattaja ja vallankumouksellinen. Kun vihaisten naisten joukko oli pakottanut kuningasperheen Versaillesista Pariisiin, kuningas oli seuraavana päivänä allekirjoittanut ihmisoikeuksien julistuksen. Vallankumouksen suuret sanat vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta näyttivät koskevan kuitenkin vain “veljiä”. Olympe yritti saada asiaan muutosta ja kirjoitti julistuksen naisten kansalaisoikeuksista. Hän vaati naisille samoja oikeuksia ja velvollisuuksia kuin miehillä oli. Miehet eivät suostuneet edes keskustelemaan asiasta.

Vallankumouksen sorruttua terroriin naisten asema huononi. Myös keskustelu vaihtoehtoisista yhteiskunnan järjestämisen tavoista loppui. Olympe uhmasi vallanpitäjiä. Hänen kirjoituksissaan kehotettiin luopumaan väkivallasta ja keskustelemaan erilaisista vaihtoehdoista. Olympe vangittiin ja suljettiin samaan vankilaan kuin Marie Antoinette.

Olympe tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin giljotiinilla 2.11.1793. On kohtalon ivaa, että nämä kaksi naista kokivat saman kohtalon samana vuonna aivan eri syistä. Marie Antoinette kuoli, koska hän oli kiinni menneessä maailmassa. Olympe päätyi giljotiinille, koska hän oli edellä omaa aikaansa.

Olympe de Gouges
Odota