Luku 2.4 (Maantieto 7. lk)

Maapallon piirteet

Maapallon ikä on noin 4,5 miljardia vuotta. Alussa maapallo oli viileä, mutta vähitellen sen lämpötila alkoi nousta. Tämän lämpenemisen seurauksena raskaimmat aineet valuivat maapallon ytimeen ja kevyempi kiviaines jäi "kellumaan" maan pinnalle. Tällöin maapallo sai eri kerroksensa.

Maapallon sisällä olevissa kerroksissa on energiaa, joka saa aikaan muutoksia maankuoressa, esimerkiksi maanjäristyksiä. Näitä muutoksia kutsutaan sisäisiksi tekijöiksi.

Auringon maapallolle tuleva energia saa aikaan tapahtumia, jotka muokkaavat maanpintaa. Tällaisia ovat muun muassa tuuli ja sade. Koska muutokset tapahtuvat maapallon pinnan ulkopuolella, niitä sanotaan ulkoisiksi tekijöiksi.

Yle: Maan synty

Maapallon kerrokset ovat kuori, vaippa ja ydin. Osa ytimessä on sulaa metallia.

Maan osat

Maapallo voidaan jakaa kolmeen osaan: kuori, vaippa ja ydin.

Maan kuori on paksuudeltaan muutamasta kilometristä muutamiin kymmeniin kilometreihin. Mereiset laatat ovat ohuempia kuin mantereiset laatat. Vaipan paksuus on noin 3 000 kilometriä. Myös ydin, joka muodostuu nestemäisestä ulkoytimestä ja kiinteästä sisäytimestä, on noin 3 000 kilometrin paksuinen.

Maapallon sisärakenne

Mannerlaatat

Maapallon kuorikerros on jakautunut erikokoisiin osiin, joita kutsutaan litosfäärilaatoiksi, mannerlaatoiksi tai laatoiksi. Nämä laatat voivat koostua niin mantereisista kuin merellisistäkin osista, ja niiden liikkuessa ne voivat törmätä toisiinsa, erkaantua toisistaan tai liukua toistensa ohi.

Maapallon kuorikerros on jakautunut seitsemään isompaan mannerlaattaan eli Afrikan, Antarktiksen, Australian–Intian, Etelä-Amerikan, Euraasian, Pohjois-Amerikan ja Tyynenmeren laattoihin. Lisäksi maapallolla on lukuisia pienempiä laattoja. Nämä laatat kelluvat ja liikkuvat sulan kiviaineksen päällä.

Vuosimiljoonien aikana mannerlaatat ovat liikkuneet vaihtaen paikkaa ja muotoaan. Ne jatkavat liikkumista edelleen.

Maankuoren laattojen liikkeet viimeisten 225 miljoonan vuoden aikana.
Maapallo, maanosat ja maankuoren laatat

Maapallon sisäiset tekijät

Maapallon sisäiset eli endogeeniset tekijät saavat alkunsa maapallon sisältä lämpöenergian avulla tapahtuvista virtauksista. Virtaus on maan vaipassa sulan kivimassan hidasta liikettä, mikä saa mannerlaatat liikkumaan. Sisäisiä tekijöitä ovat muun muassa mannerlaattojen liikkeet, vuorten poimutukset, maanjäristykset ja tulivuoritoiminta​.

Endogeeniset ilmiöt johtuvat Maan sisäisistä virtauksista. Näitä ilmiöitä ovat vuorten syntyminen, tulivuorien toiminta ja maanjäristykset.

Mannerlaattojen liikkuminen

Laatat voivat liikkua toisiinsa nähden eri tavoin. Ylimmässä piirroksessa laatat erkanevat valtameren keskiselänteellä. Keskimmäisessä piirroksessa laatat liikkuvat sivuttain. Alimmassa piirroksessa kaksi laattaa törmää toisiinsa.

Atlantin keskiselänteellä Euraasian laatta ja Pohjois- Amerikan laatta erkaantuvat toisistaan muutaman sentin vuosivauhdilla. Kun litosfäärilaatat törmäävät, tuhoutuu laattaa, mutta litosfäärilaattojen erkaantuessa puolestaan syntyy uutta laattaa, kun merenpohjassa laattojen raosta pursuava magma jähmettyy. Joskus jähmettynyt laava kasvaa jopa merenpinnan tasolle ja synnyttää uuden saaren. Näin on saanut alkunsa esimerkiksi Islanti, joka on syntynyt laavasta kahden laatan loittonemiskohtaan.

Litosfäärilaatat voivat myös liukua toistensa ohi samalla hangaten toisiaan (keskimmäinen piirros). Tästä hyvänä esimerkkinä San Andreasin siirros Kaliforniassa. Siirroksen pituus on vajaa 1 300 kilometriä. Siirroksen kohdalla laatat liikkuvat eri suuntiin, mikä aiheuttaa voimakkaitakin maanjäristyksiä. Tällä alueella sijaitsee monia miljoonakaupunkeja

Kun laatat törmäävät toisiinsa, syntyy muun muassa tulivuoren purkauksia ja poimuvuoristoja (alin piirros). Laattojen liikkuessa havaitaan paljon myös maanjäristyksiä. Yksi törmäysvyöhyke kulkee esimerkiksi Välimeren halki Afrikan laatan liikkuessa kohti pohjoista. Törmäyksen tuloksena ovat syntyneet muun muassa Alpit, Karpaatit, Balkanvuoret ja Apenniinit. Näillä alueilla on myös aktiivisia tulivuoria, kuten Etna, Stromboli ja Vesuvius.

Maankuoren liikkeitä.
Tulivuori Ecuadorissa. Se on syntynyt kun kaksi mannerlaattaa ovat törmänneet toisiinsa, ja sulaa magmaa purkautuu maan pinnalle.
  • tulivuoren synty
  • tuuli
  • mannerlaattojen liikkuminen
  • sade
  • maanjäristys
  • eroosio
  • poimuvuoriston syntyminen
  • tsunami
  1. toruviilu: 
  2. gamam: 
  3. fäätorilsi: 
  4. elseekiksnnä: 
  5. moripuuvoi: 
  6. vippaa: 

a) Islannissa laatat

  • erkanevat.
  • törmäävät.
  • liikkuvat sivuttain.

b) Intian pohjoispuolella laatat

  • erkanevat.
  • törmäävät.
  • liikkuvat sivuttain.

c) Kaliforniassa (Yhdysvaltain länsirannikolla) laatat

  • erkanevat.
  • törmäävät.
  • liikkuvat sivuttain.

Maanjäristykset

Maanjäristys johtuu Maapallon mannerlaattojen liukumisesta tai peruskallion tärähtelystä. Maanjäristykset tapahtuvat yleensä laattojen reuna-alueilla.

Maanjäristyksen voimakkuutta mitataan Richterin asteikolla (magnitudi). Alle kahden Richterin asteikolla mitattu maanjäristys jää ihmisiltä huomaamatta.

Jos voimakkuus on yli yhdeksän, maanjäristykset aiheuttavat tuhansien kilometrien alueella suurta tuhoa. Onneksi tällaisia järistyksiä sattuu vain noin kerran 20 vuodessa.

Maanjäristys saa alkunsa jopa satojen kilometrien syvyydessä maapallon sisällä.

Maanjäristyksen seuraukset eivät rajoitu vain rakennusten vaurioihin, vaan niihin liittyy nopeasti myös tuhansien ihmisten loukkaantumiset, kuolemat ja kotien omaisuusvahingot.

Maanjäristys voi aiheuttaa myös tuhoisia tsunameja ja maanvyöryjä.

Maanjäristyksen aiheuttamaa kallion vavahtelu piirtyy seismografiin.

Maanjäristysten ennustaminen on vaikeaa. Joillakin alueilla järistyksiä voi tulla tietyin väliajoin, mutta tarkkaa aikaa tai paikkaa ei tiedetä.

Maanjäristyksen voimakkuus ilmoitetaan Richterin asteikolla. Suomessa on vuosittain meljo heikkoja järityksiä (asteikko 1-3).
Tuhoisimmat maanjäristykset viime aikoina

Tapahtuma

Alue

Aika

Kuolonuhreja (arvio)

Maanjäristys

Haiti (Keski-Amerikka)

12.10.2010

223 000

Maanjäristys ja tuhoisa tsunami

Sumatran edusta (Indonesia, Aasia)

26.12.2004

220 000

Maanjäristys

Pakistan, Intia, Afganistan

8.10.2005

88 000

Maanjäristys

Kiinan keskiosat

12.5.2008

84 000

Maanjäristys

Iran (Aasia)

20.6.1990

40 000

Maanjäristys

Iran (Aasia)

26.12.2003

26 000

Tsunami

Tsunami tulee japanin kielestä tsu-nami eli satama-aalto. Tsunami eli hyökyaalto on merenpohjan liikkeestä syntynyt sarja aaltoja. Tsunami voi syntyä maanjäristyksen, mutta myös mereen syöksyneen maanvyöryn, tulivuorenpurkauksen tai meteoriitin iskun seurauksena.

Tsunami saa meren vesimassat liikkeelle. Tsunamin synnyttämän aallonpituus voi olla jopa satoja kilometrejä ja aallonkorkeus jopa 10–30 metriä. Aallon etenemisnopeus 500–900 km/h. Nopeus riippuu meren syvyydestä.

Rannikkoa kohden tsunamin vauhti hidastuu, mutta aallokon korkeus kasvaa. Juoksemalla aaltoa ei pääse karkuun.

Tsunamin tuhovoima rannassa johtuu sen voimakkaasta virtauksesta, jolloin autotkin ovat kevyitä lähtemään virran mukana. Erityisesti loivilla rannoilla tuhot ovat jyrkkiä rantoja suuremmat, kun vesimassat voivat työntyä mantereelle kilometrejä.

Tsunamivaroitus

Nykyisin monissa maissa on käytössä tsunamivaroitusjärjestelmä, joka antaa varoituksen kaikista suurimmista maanjäristyksistä. Tämän jälkeen tarkkaillaan merenpinnan tasoja järistyksen läheltä ja päätetään, annetaanko tsunamivaroitus uudelleen vai perutaanko se.

Tulivuoret

Tulivuoret kertovat hyvin siitä, miten maapallon sisällä on kuumaa ja sulaa kivimassaa eli magmaa. Kun mannerlaatat liikkuvat, magman paine maapallon sisällä kasvaa. Magma etsii purkautuakseen heikon kohdan maapallon kuoresta. Maan pinnalle purkautuvaa sulaa kiveä kutsutaan laavaksi. Tulivuoria, kuten maanjäristyksiäkin, on eniten juuri laattojen reuna-alueilla. Tulivuoria on jopa merenpinnan alla.

 Tulivuoren purkaukset kertovat tulivuoren aktiivisuudesta, mutta purkauksen tarkan ajankohdan ennustaminen on mahdotonta. Joillekin tulivuorille on asennettu mittalaitteita, joiden avulla saadaan tietoa tulivuoresta ja vinkkejä mahdollisesta lähestyvästä purkauksesta.

Tulivuoren purkaukset vaikeuttavat myös lentoliikennettä, kun lentoreiteille lentää vulkaanista ainesta, kuten tuhkaa. Tulivuorista vapautuu myös paljon erilaisia kaasuja.

Tulivuorityyppejä
Suurimpia ja viimeaikaisia tulivuorten purkauksia

Alue

Tulivuori

Aika

Vahingot

Kreikka

Santorini

n. 1650 eaa.

Erittäin voimakas purkaus ja korkea tsunami. Vahinkojen laajuudesta ei tarkkaa tietoa.

Italia

Vesuvius

v. 79

Noin 3 400 kuollutta mm. Pompejin kaupungissa

Havaiji

Kilauea

1983

Laava peitti alleen saaresta n. 80 km2.

Kolumbia

Nevado del Ruiz

1984

Yli 20 000 kuollutta.

Kanarian saaret

Cumbre Vieja

2021

Paikallisia vahinkoja, aiheutti ongelmia mm. turismille.

Tonga

Hunga Tonga

2022

Suuria vahinkoja Tongan saarille

Tulivuoritoiminta on sisäsyntyistä.
Seurattavia tulivuoria

Alue

Tulivuori

Perusteet

Italia, Napolin seutu

Campi Flegrei

Ns. supertulivuori. Suuri kaldera, jossa 24 kraatteria. Maanpinta on kohonnut 30 cm 2000-luvulla. Purkausriski on kasvanut. 

Tulivuoria

Etna Italian Sisiliassa.
Kerrostulivuori. Costa Rica.
Kilpitulivuori on muodoiltaan loiva. Hawaiji.
Kaldera. Hawaiji.
  • Maapallon sisusta on kokonaan kovaa kiveä.
  • Maapallon halkaisija (eli läpimitta) on noin 12 000 kilometriä, eli säde on noin 6 000 km.
  • Mannerlaattoja kutsutaan myös litosfäärilaatoiksi.
  • Eurooppa kuuluu Aasian kanssa samaan mannerlaattaan.
  • Endogeeniset tekijät = ulkosyntyiset tekijät
  • Endogeeniset tekijät = sisäsyntyiset tekijät
  • Atlantin keskellä syntyy uutta merenpohjaa.
  • Kun kaksi laattaa törmää, voi syntyä tulivuoria ja maanjäristyksiä.
  • Magma on sulaa kiveä.
  • Maanjäristyksen voimakkuus ilmoitetaan Richterin asteikolla.
  • Maanjäristys voi aiheuttaa mm. tsunameja.
  • Suomessa on paljon maanjäristyksiä
  • Maanjäristyksiä on paljon mannerlaattojen reunoilla.
  • Tsunami on sama kuin maanjäristys.
  • Tsunami on hyökyaalto, jonka aiheuttaa merenpohjan maanjäristys.
  • Laava on tulivuoresta maan pinnalle purkautunutta sulaa kiveä.
  • Tulivuorista vapautuu myös tuhkaa.
  • Suomessa on muutama tulivuori.
  • Islannissa on tulivuoria.
  • endogeeniset prosessit
  • keskiselänne
  • kuori
  • litosfääri
  • vaippa
  • virtaus
  • ydin

  Maapallon sisin osa.

  Maapallon uloin osa.

  Näiden kahden osan välissä oleva pääkerros.

  Maapallon kivikehä.

  Liikuttaa laattoja muutamia senttejä vuodessa.

  Sisäsyntyiset tapahtumat

  Atlantin keskellä sijaitseva kahden laatan loittonemisvyöhyke

Tiivistelmä

  • Maapallon osat: kuori, vaippa ja ydin.
  • Maan kuori koostuu laatoista.
  • Maapallon sisäosista purkautuu sulaa kiveä maan pinnalle.
  • Maankuoren laattojen liikkeet johtuvat maapallon sisäisistä tekijöistä.
  • Laatat liikkuvat eri tavoin suhteessa toisiinsa, mikä aiheuttaa muun muassa maanjäristyksiä ja tulivuorenpurkauksia.
  • Tsunami on merenalaisen maanjäristyksen aiheuttama hyökyaalto.

Lisätietoa: Mannerlaattojen liikkeet

Mannerlaatat ja niiden törmääminen

Törmäävät laatat

Maankuoren laattojen liikkeet toisiaan vasten synnyttävät poimuvuoria, tulivuoria, saaria tai syvänmeren hautoja mereen tai vain maanjäristyksiä. Tässä lisätieto-osiossa selitetään näiden ilmiöiden syntymistä.

Laattojen törmätessä toisiinsa laatan reunaa tuhoutuu. Koska näin ajatellen laattojen koko pienenisi koko ajan, mikä ei ole mahdollista, on jossakin synnyttävä myös uutta maankuorta samaa vauhtia. Näin tapahtuukin laattojen erkaantuessa valtamerten keskiselänteillä.

Kun laatat törmäävät toisiinsa, toinen laatta työntyy yleensä toisen alle. Tätä kutsutaan alityönnöksi. Laatan työntyessä maan sisälle vaippakerrokseen esiintyy maanjäristyksiä syvällä maan uumenissa. Maan sisälle työntyvästä laatasta osa sulaa vaippakerrokseen, ja osa purkautuu tulivuoren purkauksessa maanpinnalle.

Laattojen törmäystyyppejä on kolmenlaisia sen mukaan, millaiset ja miten laattojen reunat törmäävät toisiinsa.

Mereisen ja mantereisen laatan törmääminen

Kun merellinen ja mantereinen laatta törmäävät, painuu raskaampi merellinen laatta mantereisen laatan alle. Tämä tapahtuma aiheuttaa maanjäristyksiä, mantereisen laatan poimuttumista ja laatan reunan sulamista syvälle maan sisälle.

Näkyvin ilmiö on poimuvuoristojen ja tulivuorien syntyminen. Muun muassa Andit on syntynyt merellisen ja mantereisen laatan törmäämisen seurauksena.

Merellisen ja mantereisen laattojen törmäyskohdan reunalle muodostuu vedenalaisia syviä hautoja. Esimerkki tästä on Perun-Chilen hautavajoama, joka on maailman pisin hautavajoama Nazca-laatan ja Etelä-Amerikan laatan alueella. Tämä hautavajoama kuuluu niin sanottuun Tyynenmeren tulirenkaaseen. Tulirenkaan nimi on saanut alkunsa, koska alueella havaitaan suurin osa kaikista maapallon vuosittaisista maanjäristyksistä ja aktiivisista ja nukkuvista tulivuorista.

Aktiivinen tulivuori on tulivuori, joka on purkautumassa tai purkautunut joskus historiassa. Nukkuva tulivuori puolestaan ei ole juuri purkautumassa, mutta tulivuorien purkautuminen voi yllättää todella pitkienkin aikojen kuluttua, joten on vaikea sanoa, milloin kyseessä olisi sammunut tulivuori.

Mantereisen ja mereisen laatan törmäysvyöhyke

Kahden mantereisen laatan törmääminen

Kahden mantereisen laatan törmätessä kumpikaan ei painu toisen alle, koska kumpikaan ei ole toista painavampi. Näin ollen mantereisten laattojen törmäysvyöhykkeille syntyy poimuvuoristoja. Euroopan Alpit ja Aasian Himalaja ovat syntyneet näin.

Kahden mantereisen laatan törmäysvyöhyke

Kahden mereisen laatan törmääminen

Kahden merellisen laatan törmätessä syntyy vulkaanisia eli tuliperäisiä saarikaaria ja syvänmerenhautoja. Kun toinen laatta työntyy toisen alle, syntyy maan sisälle painetta. Paine purkautuu muodostaen vedenalaisia tulivuoria. Nämä tulivuoret kasvavat veden alla ja voivat saavuttaa myöhemmin niin suuren korkeuden, että näkyvät merenpinnalla saarina. Näiden saarikaarien lähelle syntyy kapeita ja syviä syvänmerenhautoja.

Syvänmeren hauta on syvä painauma merenpohjassa alityöntökohdassa, jossa toinen laatta on painunut toisen alle. Syvänmeren haudan kohdalla veden syvyys voi olla jopa yli 10 km, kuten Mariaanien haudalla.

Laattojen sivuttaissiirros

Törmäämisen ja erkanemisen lisäksi laatat voivat myös siirtyä eri tavoin suhteessa toisiinsa. Tällöin puhutaan erilaisista siirroksista.

Sivuttaissiirroksessa laatat liukuvat eri suuntiin suhteessa toisiinsa, eikä sen seurauksena synny tai tuhoudu maankuorta. Sivuttaissiirrokset aiheuttavat maanjäristyksiä, koska laattojen reunat ovat epätasaisia ja ne jumittuvat toisiinsa liikkuessaan.

Hyvä esimerkki sivuttaisesta siirtymisestä on 1 300 kilometriä pitkä San Andreaksen siirros Pohjois-Amerikan ja Tyynenmeren laatan rajalla. Tämä laattojen sivuttainen liike aiheuttaa lukuisia maanjäristyksiä San Franciscon ja Los Angelesin kaupungeissa.

Erkanevat laatat

Tyynenmeren itäpuolella, paikoin jopa lähellä Pohjois-Amerikan rannikkoa, on laattojen erkanemisvyöhykkeiden alueita. Samoin Atlantin keskellä kulkee samankaltainen erkanemisvyöhyke.

Erkanemisvyöhykkeillä eli valtamerten keskiselänteillä syntyy jatkuvasti uutta merenalaista vuoristoa. Keskellä keskiselännettä eli repeämissaumaa on kapea ja syvä alue, murroslaakso, jossa tapahtuu toistuvasti maanjäristyksiä ja tulivuorenpurkauksia. Tästä murroslaakson keskeltä työntyy ulos sulaa kiveä eli magmaa, joka jähmettyy.

Jähmettynyt magma työntyy sivumpaan, kun uutta magmaa työntyy edelleen kohti pintaa. Näin merenpohjassa syntyy uutta maankuorta. Laattojen erkanemisvauhti maapallolla vaihtelee parista senttimetristä jopa pariin kymmeneen senttimetriin.

Lisätietoa: Maanjäristykset

Maanjäristykset

Vuorten poimutuksen ja tulivuoritoiminnan lisäksi Euroopassa esiintyy myös ajoittain voimakkaitakin maanjäristyksiä.

Laattojen törmätessä käy usein niin, että ne lukkiutuvat, jolloin kahden laatan välille syntyy jännitystä. Tuo jännitys voi nousta niin suureksi, että kallioperä antaa periksi ja syntyy maanjäristys, jossa hyvin nopeasti purkautuu valtava määrä energiaa maanjäristysaaltoina.

Kohtaa, jossa järistys syntyy, kutsutaan hyposentrumiksi ja sen yläpuolella olevaa paikkaa maanpinnalla episentrumiksi. Maanjäristysaaltoja mittaamalla tutkijat voivat määrittää tarkkaan järistyskeskuksen paikan ja järistyksen voimakkuuden.

Usein maanjäristysalueilla on tiheä seismometrien verkosto mittaamassa maan liikkeitä. Maanjäristyksen voimakkuutta ilmaistaan yleensä Richterin asteikolla.

Maanjäristys syntyy, kun laattojen liike lukkiutuu ja saumakohtaan kertynyt jännitys purkautuu äkillisesti nopeana liikkeenä kallion murtuessa.

Hyvin pieniä maanjäristyksiä tapahtuu maapallolla lähes koko ajan, mutta suuria yli kahdeksan Richterin järistyksiä vain noin kerran pari vuodessa. Jo viikkoja tai päiviä ennen varsinaista pääjäristystä, maa voi järistä pienempien esijäristysten voimasta. Lisäksi varsinaisen pääjäristyksen jälkeen voi esiintyä jopa kuukausien ajan jälkijäristyksiä, kun laatat hakevat uudelleen paikkaansa. Juuri nämä jälkijäristykset haittaavat monesti pelastustöitä, kun jo valmiiksi raunioituneiden talojen uumeniin ei uskalleta mennä sortumisvaaran takia.

Maanjäristyksissä syntyvät pinta-aallot aiheuttavat yleensä pahinta tuhoa. Ne liikkuvat pitkin maanpintaa useita kilometrejä sekunnissa ja saattavat aiheuttaa maaperän nesteytymistä, jolloin isotkin talot voivat vajota ja kaatua.

Jos maanjäristys tapahtuu merellä, seurauksena voi olla laajaa tuhoa rannikoilla aiheuttava tsunamiaalto, jonka nopeus aavalla voi olla jopa 800 kilometriä tunnissa. Kun tsunami kohtaa rannikon, aalto voi kasvaa useisiin kymmeniin metreihin. Vuoristoisilla seuduilla maanjäristykset voivat aiheuttaa myös maanvyöryjä ja laviineja eli lumivyöryjä.

Lisätietoa: Tsunamit

Vuoden 2004 tsunamionnettomuus

Intian valtameressä 26. joulukuuta 2004 aamulla (paikallista aikaa) tapahtunut maanjäristys oli voimakkuudeltaan yhdeksän magnitudia ja siten maailman historian tuhoisimmaksi arvioitu tsunami. Jo yhdeksän magnitudin järistys tuhoaisi kaupunkiin osuessaan kaiken lähes täydellisesti, joten sitäkin voimakkaampi järistys on äärimmäisen tuhoava. Merellä tapahtuvan maanjäristyksen seuraukset ovat omanlaisensa.

Tapaninpäivän maanjäristys aiheutui, kun Intian laatta työntyi pienen Burman laatan alle. Intian laatta työntyy mantereisen Burman laatan alle noin 6 cm vuodessa ja vastaavasti Burman laatan pitäisi liikkua 3 cm vuodessa luoteeseen Intian laatan päälle.

Ennen järistystä Burman ja Intian laatat olivat kuitenkin olleet lukkiutuneina toisiinsa pitkän aikaa, mikä oli synnyttänyt erityisen suuren jännityksen näiden laattojen välille. Tämä jännitys purkautui maanjäristyksenä.

Tsunami on maanjäristyksen aiheuttama hyökyaalto.

Pääjäristyksessä Burman laatta liikkui 1 200 kilometrin matkalta länteen päin ja maanpinnalla se siirtyi 19 metriä länteen ja 5 metriä ylöspäin. Tämä äkillinen merenpohjan nousu aiheutti valtavia hyökyaaltoja eli tsunameja Kaakkois-Aasian rannikkoalueille, joissa oli paljon joululomiaan viettäviä turisteja ja paikallisia asukkaita. Maanjäristyksessä kärsivät eniten Indonesian, Sri Lankan, Intian ja Thaimaan valtiot, mutta tuhoista kärsineitä valtioita oli kaikkiaan 11.

Maanjäristyksessä kuoli yli 200 000 ihmistä ja miljoonat asukkaat joutuivat lähtemään kotiseuduiltaan. Tuona tapaninpäivänä kuoli 179 ja loukkaantui 250 suomalaista. Tämä maanjäristys olikin kaikkien aikojen suurin suomalaisiin kohdistunut suuronnettomuus rauhanaikana.

Suurimman maanjäristyksen jälkeen tapahtui vielä useita jälkijäristyksiä. Ne ovat tyypillisiä maanjäristysalueilla. Itse asiassa tällä alueella tapahtui yli 1 000 maanjäristystä seuraavien neljän kuukauden aikana.

Intian valtameri on noin neljä kilometriä syvä. Kun maankuoren laatat liikkuvat yhtäkkiä pystysuunnassa, se aiheuttaa voimakkaan sysäyksen, joka nostaa koko vesimassan järistyskohdasta aaltoliikkeeseen. Aalto etenee ympyränä joka suuntaan. Järistyskohdassa aallonkorkeus oli vain reilu puoli metriä. Kun aalto tulee matalampaan veteen eli saavuttaa rannikkoa, sen nopeus hidastuu ja aallon korkeus kasvaa. Tsunamiaallon nopeus on jopa 800 kilometriä tunnissa ja sen korkeus voi olla rannikolle tultaessa muutamia kymmeniä metrejä. Tapaninpäivän tsunami eteni monena peräkkäisenä aaltona, joista pisimmät olivat satoja kilometrejä, jopa 500 km. Kun järistyksestä oli kulunut 25 minuuttia, se saavutti Indonesian rannan ja sen aallonkorkeus oli noin 25 m. Thaimaahan aalto saapui noin tunnin kuluttua, ja aallot olivat siellä 15–30 metriä korkeita. Aaltojen tuhovaikutuksia havaittiin jopa 5 000 kilometrin päässä Afrikassa. Tsunamiaalto pystyy myös ikään kuin kiertämään maa-alueita, ja näin tuhoja oli jopa Intian länsipuolella.

Tämän suuronnettomuuden yhteydessä koettiin myös tiedotukseen liittyviä ongelmia, kun virallisiksi annetut tiedot osoittautuivat vääriksi, eikä tuhon laajuutta osattu arvatakaan. Presidentti Sauli Niinistö oli tsunamialueella lomailemassa ja pelastui kiipeämällä betonipylvääseen. Hänenkin oli vaikea saada ulkoministeriölle tiedoksi, että mahdollisesti satoja suomalaisia on kuollut.

Ennen tsunamin iskemistä rantaan, meri yleensä vetäytyy tilapäisesti rannalta muutamaa minuuttia ennen. Tyynen valtameren alueella ihmiset ovat tottuneempia tsunameihin ja tunnistavat tämän meren vetäytymisen merkkinä tsunamista, toisin kuin turistit. Paikalliset osaavat siirtyä tällöin korkeammalle maalle turvaan. Tapaninpäivän tsunami kuitenkin houkutteli paljon ihmisiä rannalle ihmettelemään. Kun hyökyaalto sitten 800 km:n tuntinopeudella iskee rantaan, ei enää ehdi lähteä pakoon. Monet saattoivat olla vielä tuolloin aamulla nukkumassakin rantahotellissa, eivätkä näin edes tienneet lähestyvästä vaarasta.

Ennen tapaninpäivän tsunamia alueelle oli suunniteltu tsunamivaroitusjärjestelmää, mutta sen rahoituksessa oli ollut vaikeuksia. Vuoden 2004 suuronnettomuuden jälkeen raha-asiat saatiin kuntoon, ja nykyään tsunamivaroitusjärjestelmä on toiminnassa, jotta samanlaista katastrofia ei enää tapahtuisi. Tyynenmeren toiminnassa oleva varoitusjärjestelmä ei valitettavasti voinut havaita tätä tsunamia, sillä Tyynenmeren rannikot olivat maa-alueiden takana suojassa. Niillä alueilla koettiin tapaninpäivän tsunamin merenpinnan vaihtelut vähäisenä ja ajallisesti liian myöhään.

Tuhoisimpia tsunameja viime aikoina

Tapahtuma

Alue

Aika

Kuolonuhreja, muut vahingot

Maanjäristys ja tsunami

Sumatran edusta

26.12.2004

220 000

Maanjäristys ja tsunami

Japanin itärannikko

11.3.2011

n. 15 000 kuollutta, aineelliset vahingot n. 200 miljardia euroa

Lisätietoa tulivuorista

Tulivuorien muodostuminen ja tulivuorityypit

Kun maa sylkee tulta

Tulivuoren purkauksen näkeminen mahtavine laavavirtoineen ja tuhka- ja savupilvineen on varmasti mieleenpainuvimpia tapahtumia ihmiselämässä. Toimivia tulivuoria löytyy varmimmin litosfäärilaattojen törmäyskohdista, joissa laatta työntyy toisen laatan alle. Tällöin uppoavan laatan reuna sulaa. Tämä kivisula eli magma nousee ylös maanpinnalle kallionraoista ja pitkin purkauskanavaa. Kun magma purkautuu maanpinnalle, sitä kutsutaan laavaksi. Euroopan kuuluisimmat tulivuoret Etna ja Vesuvius ovat syntyneet Afrikan laatan ja Euraasian laatan törmäyskohtaan.

Litosfäärilaatat voivat myös liikkua pois päin toisistaan, jolloin magmaa pääsee purkautumaan laattojen välistä. Tällaisia paikkoja ovat merten keskiselänteet, joissa syntyy uutta merenpohjaa ja vulkaanisia saaria. Esimerkiksi Islanti on syntynyt miljoonien vuosien aikana laattojen välistä purkautuneesta laavasta.

Useat valtamerten saariryhmät ovat syntyneet kuumien pisteiden eli hot spotien päälle. Tällaisessa paikassa astenosfäärin kuuma ja sula kiviaines nousee litosfäärin läpi pintaan saakka ja synnyttää tulivuorisaaria meren pohjaan. Aikojen kuluessa tulivuoret sammuvat, koska kuuman pisteen päällä oleva laatta tulivuorineen liikkuu kuuman pisteen päältä pois. Sammuneen tulivuoren tilalle alkaa kuitenkin muodostua uusi vulkaani kuuman pisteen pysyessä paikallaan.

Kanariansaaret ja osaltaan myös Islanti ovat tällaisen hot spotin synnyttämiä tuliperäisiä saaria. Muodoltaan keskiselänteiden ja kuumien pisteiden tulivuoret ovat laakeita ja kilvenmuotoisia, koska ne muodostuvat nopeasti virtaavasta notkeasta laavasta. Näitä kutsutaan kilpitulivuoriksi. Kerrostulivuoret puolestaan syntyvät, kun laava on hidasliikkeistä ja jähmeää.

Tulivuoret voivat purkautua hyvinkin eri tavoin. Purkaukset ovat yleensä silloin rajuimmillaan, kun kraatterin suulle syntyy laavasta tulppa, joka estää kaasujen ja paineen rauhallisen purkautumisen ulos tulivuoresta. Tällöin tulivuori voi räjähtää ja tuhka- ja kaasupilvi voi nousta kilometrien korkeuteen.

Valtavat tuhkapilvet voivat pimentää päivän yöksi sekä aiheuttaa mutavyöryjä tulivuoren rinteiltä sulaneen lumen kanssa. Satoja asteita olevat tuhkan ja kaasujen muodostamat pyroklastiset pilvet polttavat kaiken tieltään kulkiessaan pikajunan nopeudella rinnettä alas. Myrkylliset kaasut ja polttava laavavirta viimeistelevät tuhon. Lopuksi tulivuoren yläosa voi romahtaa tyhjentyneeseen magmapesäkkeeseen. Näin syntyy kaldera.

Tuliperäisillä alueilla voi myös nähdä geysirejä eli kuumia suihkuavia lähteitä, joiden kuuma vesi nousee korkealle tietyin väliajoin. Myös kuumat lähteet eli fumarolit sekä mutalähteet ovat tyypillisiä vulkaanisen alueen luonnon nähtävyyksiä.

Geysir Islannissa

Kerrostulivuori

Kerrostulivuoria on paljon esimerkiksi Tyynenmeren ympärillä alityöntövyöhykkeillä, tulirenkaan alueella. Tällaisilla alueilla kerrostulivuoria voi olla useita vierekkäin rivissä. Näitä alueita myötäilevät myös syvänmeren haudat, kuten Perun-Chilen hauta.

Kun toinen laatta menee toisen alle, sen mukana maan sisälle tulee merivettä ja merenpohjan aineksia. Tällöin syntyy runsaasti kaasua sisältävää magmaa, mikä aiheuttaa räjähdysmäisen purkauksen. Purkauksessa laava, ilmaan lentävä tuhka ja erikoiset kivet vuorottelevat tulivuoren kerroksissa. Näitä vapautuvia aineita voidaan kutsua myös pyroklastisiksi aineksiksi tai tefraksi. Tästä kerroksellisesta rakenteesta tulivuori on saanut nimensäkin, kerrostulivuori.

Kerrostulivuoressa magman purkausaukko voi tukkeutua kymmeniksi vuosiksi. Kerrostulivuoren laavan jäykempi koostumus ja kerrosrakenne antavat kerrostulivuorelle tyypillisen jyrkkärinteisen ja symmetrisen ulkonäön.

Maailman korkein tulivuori, Ojos de Salado, korkeudeltaan lähes 6 900 m, sijaitsee Chilessä. Aktiivisia tulivuoria sijaitsee kaikissa Andien valtioissa. Aktiiviset tulivuoret pitävät ihmisiä jännityksessä, sillä purkautuessaan ne uhkaavat kenties vain muutaman kilometrin säteellä olevia suuriakin kaupunkeja.

Kerrostulivuori. Costa Rica.

Meksikon Popocatépetl on kuuluisa kerrostulivuori, ja se on antanut merkkejä aktiivisuudestaan useita kertoja 2000-luvullakin. Tätä tulivuorta pidetään vaarallisena, koska se sijaitsee vain 70 kilometrin päässä yhdeksän miljoonan asukkaan Mexico Citystä.

Antillien Montserratissa sijaitseva Soufrière Hills -tulivuori oli ollut nukkumassa jo 1600-luvulta alkaen. Vuonna 1995 saarella asui 11 000 ihmistä, eikä aiemmista maanjäristysten sarjoista välitetty, vaan pääkaupunki Plymouthia asutettiin normaalisti tasaiselle tulivuoresta purkautuneen aineksen päälle. Vuonna 1997 tulivuori purkautui koillispuolelta ja seitsemästä kylästä kuoli 20 ihmistä. Uudessa purkauksessa reilua kuukautta myöhemmin noin 1,2 metrin tuhkakerros peitti lopuksi pääkaupungin. Uusia räjähdyksiä tuli vielä useita. Purkauksen tuhkapilvi oli yli kymmenen kilometriä korkea ja siitä kulkeutui tuhkaa yli 40 kilometrin päähän lähisaarille. Ihmiset pakenivat saaren pohjoisosiin ja osa muutti isäntämaa Ison-Britannian raha-avustuksen turvin muille saarille tai Isoon-Britanniaan. Tulivuori on pysynyt näiden tapahtumien jälkeen edelleen aktiivisena ja ihmisiä on jouduttu evakuoimaan, kun tulivuorella on havaittu aktiivisuutta. Tällaisessa räjähdyspurkauksessa syntyy kevyttä hohkakiveä, kun kaasuja sisältävä laava jäähtyy niin nopeasti, että kaasut eivät ehdi poistua. Tämä kivi kelluu vedessä.

Antilleilla on myös kolme muuta Soufriére-nimistä tulivuorta: Guadalupen Soufriére, Grande Soufriére Hills Dominicalla ja Saint Vincentin La Soufriére. Suomeksi soufriére tarkoittaa rikkiä, jota vapautuukin tulivuoren purkauksessa.

Kilpitulivuori

Kilpitulivuori on leveä ja loivarinteinen tulivuorityyppi ja niitä esiintyy erityisten maapallon kuumien pisteiden "hot spotien" alueilla. Näillä alueilla maankuori on heikompi ja laava työntyy helpommin siitä läpi.

Kilpitulivuoret ovat syntyneet miljoonien vuosien aikana virtaavasta ja nopeasti juoksevasta laavasta, minkä vuoksi tulivuorten keilat muodostuvat laajoiksi ja laakeiksi. Kilpitulivuorten purkaukset ovat yleensä rauhallisia.

Kun laatat liikkuvat, ne siirtävät tulivuoren pois kuuman pisteen kohdalta ja laavaa ei enää virtaa. Tällöin kuuma piste ja purkaus siirtyvät eri kohtaan ja uuden saaren syntyminen alkaa. Tällainen tapahtuma saa aikaan saarikaaria, kuten Antillit Väli-Amerikassa ja Aleutit Tyynenmeren luoteisosassa Alaskassa. Saarikaaren päässä on siis aktiivinen tulivuori ja kaaren suunta antaa vihjeen laatan liikkumisesta. Vähitellen vanhimmat kilpitulivuoret alkavat vajota kohti merenpohjaa, ja miljoonien vuosien aikana ne tulevat uppoamaan kokonaan. Hyvä esimerkki kilpitulivuoresta on Havaijin pääsaaren Mauna Loa.

Kilpitulivuori. Hawaiji.

Rakotulivuori ja kaldera

Rakotulivuoret syntyvät erkaantuvien laattojen kohdalle ja ovat tulivuorista yleisimpiä, mutta harvoin nähtyjä merenalaisesta sijainnista johtuen. Atlantin keskiselänteellä ja Islannin kohdalla näitäkin olisi mahdollista havaita.

Myös kalderat ovat tulivuoria. Kaldera syntyy, kun tulivuori on purkautunut ja sen huipulle on jäänyt rakennelma, joka ei enää pysy kasassa, vaan romahtaa tulivuoren sisäosaa kohti.  Kalderaan voi kerääntyä myös vettä, jolloin puhutaan kraatterijärvestä.  Maapallolla on useita jättiläiskalderoita, kuten esimerkiksi Yellowstonen kaldera ja Kalifornian Long Valley.​

Kaldera. Islanti.

Eyjafjallajökullin purkaus vuonna 2010

Islannin läpi kulkee Pohjois-Amerikan ja Euraasian mannerlaattojen raja. Tämän seurauksena Islanti on vulkaanista eli tuliperäistä aluetta. Islanti on myös seismisesti aktiivista aluetta. Seisminen tarkoittaa, että kyseessä oleva asia liittyy maanjäristyksiin. Lisäksi laattojen rajalla, Islannin kohdalla, on kuuma piste, jonka juuret ovat syvällä maapallon vaipassa. Kuumat pisteet eli niin sanotut hot spotit eivät kuitenkaan aina liity laattojen reunoihin, vaan niitä on myös laattojen keskellä. Kuuman pisteen kohdalla työntyy laavaa ylöspäin, mikä voi synnyttää jopa saaria. Islanti onkin tällainen kuuman pisteen synnyttämä saari. Syntyvän saaren koko riippuu siitä, kuinka paljon laavaa kaikkinensa purkautuu kuumasta pisteestä ja miten se leviää ympäröiville alueille. Kuuma piste pysyy paikallaan laattojen siirtyessä sen yläpuolella. Laattojen reuna-alueilla havaitaan hot spotien lisäksi muun muassa. maanjäristyksiä, tulivuoria ja poimuvuoristoja.

Islannissa on runsaat sata aktiivista tulivuorta, joista muutama kymmenen on purkautunut viime vuosisatoina.

Islannin läpi kulkee Pohjois-Amerikan ja Euraasian mannerlaattojen raja. Tämän seurauksena Islanti on vulkaanista eli tuliperäistä aluetta. Islanti on myös seismisesti aktiivista aluetta. Seisminen tarkoittaa, että kyseessä oleva asia liittyy maanjäristyksiin. Lisäksi laattojen rajalla, Islannin kohdalla, on kuuma piste, jonka juuret ovat syvällä maapallon vaipassa. Kuumat pisteet eli niin sanotut hot spotit eivät kuitenkaan aina liity laattojen reunoihin, vaan niitä on myös laattojen keskellä. Kuuman pisteen kohdalla työntyy laavaa ylöspäin, mikä voi synnyttää jopa saaria. Islanti onkin tällainen kuuman pisteen synnyttämä saari. Syntyvän saaren koko riippuu siitä, kuinka paljon laavaa kaikkinensa purkautuu kuumasta pisteestä ja miten se leviää ympäröiville alueille. Kuuma piste pysyy paikallaan laattojen siirtyessä sen yläpuolella. Laattojen reuna-alueilla havaitaan hot spotien lisäksi muun muassa. maanjäristyksiä, tulivuoria ja poimuvuoristoja.

Tulivuoret voidaan jakaa aktiivisiin, nukkuviin ja sammuneisiin tulivuoriin. Tulivuoret voivat olla rauhallisia eli nukkuvia satojakin vuosia. Islannissa sijaitseva Eyjafjallajökull-tulivuori oli ollut levossa lähes 200 vuotta, kunnes se purkautui vähän yllättäin 14.4.2010, purkaus kesti yli kuukauden. Eyjafjallajökull oli ollut epävakainen ennen purkautumistaan noin vuoden, mutta purkauksen voimakkuus ja sen seuraukset olivat ennalta arvaamattomat.

Eyjafjallajökull-tulivuori sijaitsee Islannin eteläosassa ja sen huippu ulottuu 1600 m korkeuteen. Tulivuori ja sen kraatteri ovat jäätikön peitossa. Eyjafjallajökullin iäksi on arvioitu vajaa 800 000 vuotta. Viimeisen 1 100 vuoden aikana Eyjafjallajökull on purkautunut kolme kertaa, v. 1612, 1821–1823 ja 2010. Eyjafjallajökullin kanssa samaan aikaan on purkautunut usein myös sen lähellä oleva Katla-tulivuori. Vuonna 2010 näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Eyjafjallajökull-tulivuori alkoi purkautua 20.3.2010 ja purkaus jatkui erittäin rauhallisena 12.4.2010 asti tuottaen laavaa, mutta ei juuri tuhkaa. Vasta 14.4.2010 alkoi Eyjafjallajökull-tulivuoren räjähdysmäinen purkautuminen jäähuipun alla. Tätä päivää pidetään yleisesti Eyjafjallajökullin purkauksen alkupäivänä nimenomaan voimakkuuden vuoksi. Ensimmäisten päivien aikana purkaus oli todella voimakas. Purkauksen huippu ylsi parhaimmillaan lähes 9,5 kilometrin korkeuteen. 4–5 päivän kuluttua voimakkuus heikkeni ja tuhkapilvi ylettyi enää noin 3-5 kilometrin korkeuteen. Eriasteista purkautumista kesti 23.5.2010 asti, jolloin purkautumisen katsottiin loppuneen.

Tulivuoren purkautuessa syntyi korkea tuhkapilvi, ikään kuin savupatsas. Tästä on käytetty myös nimitystä pluumi, joka tulee englanninkielen sanasta plume.

Savupatsaiden koko ja muoto vaihtelevat. Eyjafjallajökullin tuhkapilvi oli korkeimmillaan 8,5 km, ja se syöksi ainesta ulos tonneittain. Tuhkapilvi sisälsi paljon myös vesihöyryä, koska kraatterin päällä oli sulavaa jäätikköä. Tuhka koostuu hienojakoisesta kivestä, mineraaleista ja lasinsiruista ja sen osien koko voi vaihdella mikroskooppisen pienistä aina metreihin. Tällainen vulkaaninen tuhka on haitallista lentoliikenteelle.

Eyjafjallajökullin purkautuminen tuhkapilvineen ja korkealla puhaltava voimakas luoteistuuli ohjasivat pilven kohti Eurooppaa, jossa ilman tuhkapitoisuudet olivat pian vaarallisen suuria. Eri valtiot alkoivat kieltää lentämisen ilmatilassaan. Lentokenttiä alettiin sulkea. Pohjois-Euroopan lentoliikenne oli seisahtunut. Tuhkan tiedettiin voivan sammuttaa lentokoneen moottorit.

Euroopassa tehdään 28 000 liikennelentoa päivässä. Tällaisen tapauksen yhteydessä näiden lentojen merkitys kävi selväksi. Lentämällä eivät liiku vain tuhannet matkustajat koteihinsa tai lomilleen, vaan myös valtava määrä erilaisia tuotteita. Jopa luuydinsiirtoja jouduttiin perumaan, koska siirteitä ei saatu tarpeeksi nopeasti niitä tarvitseville. Eurooppaan kuljetettavia tuotteita pilaantui myös muiden maiden kentille, kun niitä ei saatu liikkeelle. Ongelma kosketti Euroopan lisäksi kolmasosaa koko maailman lennoista, koska mannertenvälisetkin lennot pysähtyivät. Lennot sekä Euroopasta että Eurooppaan olivat poikki.

Lentoliikenteen ajauduttua kaaokseen, joutuivat kiireen keskelle auto- ja junaliikenne. Linja-autot ja junat yrittivät parhaansa mukaan kuljettaa ihmisiä ja tavaroita, mutta nopeus ja määrät olivat kohtuuttomia. Osa matkustajista joutui odottamaan jopa viikkokausia kotimatkaansa, ja tilanne pitkien lentomatkojen päässä olevilla helpottui vasta lentoliikenteen normalisoituessa.

Lisätietoa: Euroopassa tapahtunutta

Euroopassa tapahtuneita tulivuorenpurkauksia ja maanjäristyksiä

Santorini

Euroopan maankamaralla on tapahtunut lukuisia endogeenisiä luonnonmullistuksia vuosimiljoonien aikana. Tuhoisat maanjäristykset, tsunamit ja tulivuorten purkaukset ovat seuranneet toinen toistaan hävittäen jopa muinaisia kulttuureja.

Euroopassa tapahtuneista vulkaanisista purkauksista vaikuttavin on ehkä ollut Egeanmerellä Kykladien saaristossa sijaitsevan Theran eli Santorinin purkaus vuonna 1640 eKr. Tuo purkaus oli niin voimakas, että lähes koko saari räjähti ja katosi Välimereen. Jäljelle jäi kaldera, joka kohoaa nykyäänkin jyrkkäreunaisena saaristona Välimeren aalloista. Tulivuoren räjähdys loi tsunamin, joka iskeytyi ympäröivien saarten rantaan kymmeniä metrejä korkeana kuohuvana aaltona. Vulkaaninen tuhka, maanjäristykset sekä tsunamiaallot tuhosivat Kreetan saarella kukoistaneen minolaisen kulttuurin.

Santorinin purkaus oli voimakkuudeltaan VEI-asteikolla kuutosluokkaa eli hyvin raju purkaus. Suurin maapallolla VEI-asteikolla mitattu arvo on ollut 8. Santorini on jatkuvan tarkkailun alla, jotta mahdollinen purkaus ei pääsisi yllättämään saaren asukkaita.

Santorini

Apenniinit

Italian Apenniiineilla on tapahtunut viime vuosina monia maanjäristyksiä. Esimerkiksi kun tammikuussa 2017 maanjäristys aiheutti lumivyöryn, joka johtui osaltaan poikkeuksellisen voimakkaista lumisateista.

Kanarian saaret

Atlantin valtamerellä on monta tuliperäistä saarta, joiden syntyyn ovat vaikuttaneet litosfäärilaattojen erkaantuminen sekä kuumat pisteet. Tarkkailtaviin tulivuoriin kuuluu esimerkiksi Espanjan korkein vuori, Teneriffan saaren Teide, joka on viimeksi purkautunut vuonna 1909. Useille Kanariansaarilla käyneille juuri Teide on tuttu vierailukohde.

Pienin Kanariansaarista on El Hierro, joka myös on tuliperäinen saari. Viimeisin purkaus Hierrolla oli 1793, mutta tällä noin 10 000 asukkaan saarella on viime vuosina havaittu lisääntyvää maanjäristystoimintaa. Lisääntynyt tärinä johtuu siitä, että magmasäiliö El Hierron alla on täyttymässä. Viimeisin tulivuorenpurkaus Kanariansaarilla tapahtui La Palman saaren eteläosassa vuonna 1971. Kanariansaarten tuliperäisyys johtuu sen sijainnista kuuman pisteen päällä. Hot spot pysyy paikallaan, kun laatta siirtyy sen yläpuolella. Näin tulivuoret sammuvat hiljalleen liukuessaan kuuman pisteen ohi.

Lanzarote on parikymmentä miljoonaa vuotta vanha ja suhteellisen rauhallinen tulivuoritoiminnan suhteen. El Hierro on iältään vain pari miljoonaa vuotta vanha ja näin suhteellisen aktiivinen tulivuorineen ja maanjäristyksineen. Voimakkaan tulivuorenpurkauksen tai suuren maanvieremän laukaisemana voi syntyä tsunami, joka saattaa aiheuttaa suurta tuhoa koko Atlantin rannikkoalueilla. Useat suuret rannikkokaupungit Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa saisivat kokea kymmenmetristen aaltojen voiman.

Linkki karttaan

Teide Kanariansaarilla (Teneriffalla)

Islanti

Islannin kallioperä on nuorta vulkaanista kiveä, joka on syntynyt kahden laatan välistä purkautuneesta laavasta. Tällainen laava on usein juoksevaa, joten se leviää nopeasti ympäristöönsä. Islannin maisemalle ovat tyypillisiä loivat kilpitulivuoret ja laavakentät.

Pahin Islannin väestöä koetellut tulivuorenpurkaus tapahtui vuonna 1783, kun maa repesi yli 20 kilometrin matkalta aiheuttaen ennen näkemättömän valtavia tuhkapilviä ja laavavirtoja. Laki-tulivuoren yli puoli vuotta kestäneen purkauksen myrkylliset yhdisteet saastuttivat maaperän ja sadot tuhoutuivat, mikä johti siihen, että viidesosa silloisesta Islannin väestöstä kuoli nälkään. Tuhkapilvi levisi tuulten mukana Brittein saarille aiheuttaen siellä tuhansien ihmisten kuoleman. Lisäksi tulivuoren korkealle ilmakehään päästämät kaasut ja tuhka viilensivät paikoin ilmastoa niin paljon, että Aasian monsuunisateet jäivät heikoiksi ja ihmiset näkivät näillä alueilla nälkää.

Vuonna 2010 Islannin Eyjafjallajökull-jäätikön alla oleva tulivuori alkoi toimia aiheuttaen ongelmia kansainväliselle lentoliikenteelle. Kymmeniä tuhansia lentoja jouduttiin perumaan tuhkapilven levittäydyttyä pohjoisen Euroopan päälle. Tuhka voi vaurioittaa koneen moottoreita ja aiheuttaa näin jopa koneen putoamisen. Lisäksi nopeasti sulava jäätikkö voi aikaansaada tulvan, kuten kävi vuonna 1996 Vatnajökull-jäätikön alla olevan tulivuoren sulattaessa yläpuolella olevaa jäätikköä. Tuloksena oli valtava vesimassa, joka syöksyi jään alta vieden sillat ja tiet mukanaan. Tämä Grimsvotn-tulivuori on purkautunut vuoden 1996 jälkeen kolme kertaa vuosina 1998, 2004 ja 2011.

Tulivuori Islannissa.

Lisätietoa: Andien maat – Peru ja Ecuador

Peru ja Ecuador

Perun asutushistoria

Asutusta Perussa on ollut jo noin 10 000 vuotta. Noin 3 000 vuotta sitten maassa oli korkeatasoista kulttuuria ja rakentamista, muun muassa kastelumenetelmiä hyödyntävää maataloutta, savitöitä ja kudottuja tekstiilejä. Alueella asui monia heimoja, joista inkat rakensivat innokkaasti maahan teitä ja kaupunkeja.

Tunnetuin kaupunki lienee Urumban laakson Machu Picchu. Machu Picchua, inkojen muinaista kaupunkia, alettiin rakentaa noin vuonna 1440 yli 2 400 metrin korkeuteen. Noin sadan vuoden kuluttua espanjalaiset valtasivat Perun alueen. Samoihin aikoihin Machu Picchu hylättiin. Syytä hylkäämiseen ei tiedetä, koska espanjalaiset valloittajat eivät kuitenkaan tuolloin löytäneet kaupunkia. Virallisesti tämä hylätty inkakaupunki löydettiin vasta 1900-luvun alussa, vaikka ilmeisesti muutamia ihmisiä siellä olikin käynyt jo aiemmin.

Machu Picchu.

Perun monipuolinen kasvillisuus

Peru sijaitsee Päiväntasaajan eteläpuolella. Perussa voi havaita monenlaista pinnankorkeutta ja kasvillisuutta. Peru voidaan jakaa kolmeen alueeseen: rannikkoon, Andien vuoristoalueeseen ja trooppiseen alankoalueeseen.

Perun rannikko sopii hyvin asumiseen ja viljelyyn, koska siellä vallitsee maanviljelylle sopiva ilmasto ja vuorilta virtaavat joet muodostavat rannikkotasangoille hedelmällisiä laaksoja. Rannikkoalueella voidaan viljellä esimerkiksi puuvillaa ja sokeriruokoa. Koska rannikon olosuhteet sopivat hyvin elämiseen ja viljelyyn, asuu noin 40 % Perun väestöstä tällä kapealla alueella ja puolet taas sisämaan laaksojen hyvissä olosuhteissa.

Perun rannikolta sisämaahan kuljettaessa liikutaan Andien vuoristossa ja sen laaksoissa. Perun kohdalla Kordillieerit ovat jakautuneet itäiseen ja läntiseen osaan. Monet Perun vuorilta lähtevät joet päätyvät yhteen maailman suurimmista joista – Amazoniin. Tästä syystä Perun itäpuolella onkin mahdollista kulkea trooppisella Amazonin sademetsäalueella, joka on suurimmaksi osaksi asumatonta aluetta. Tämän alueen keskellä sijaitsee noin puolen miljoonan asukkaan kaupunki Iquitos, jossa vallitsee kuumalle eli trooppiselle lämpövyöhykkeelle tyypilliset olosuhteet eli sadetta saadaan tasaisesti ympäri vuoden ja lämpötila on kaikkina kuukausina yli 18 astetta.

Matkailijan Ecuador

Ecuador on Andien alueen pienin valtio. Se on saanut nimensä päiväntasaajasta, ekvaattorista, joka jakaa maan kahteen osaan. Maan rannikkoalueilla ja tasangoilla on kuuma ilmasto, mutta vuoriston alueella on viileää.

Pääkaupunki Quito on maan toiseksi suurin kaupunki. Quito sijaitsee korkealla, noin 2 800 metrin korkeudessa, mikä voi aiheuttaa tottumattomalle matkailijalle vuoristotautia. Pääkaupunki jakautuu vanhaan ja uuteen osaan. Vanha kaupunki on Unescon maailmanperintökohde, kuten myös maalle kuuluvat Galápagossaaret ja Sangayn luonnonpuisto.

Galápagossaarilla elää harvinaisia jättiläismaakilpikonnia. Saarille matkustaisi vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä, mutta matkailijoiden määrää joudutaan rajoittamaan, jotta saarten herkkä ekosysteemi ei kärsisi. Galápagossaarten lisäksi maan historiallinen keskus Santa Ana de los Ríos de Cuenca kuuluu maailmanperintökohteisiin.

Cotopaxi

Ecuadorissa sijaitsee maailman korkein aktiivinen tulivuori, Cotopaxi, 5 897 metriä meren pinnan yläpuolella. Cotopaxin mahdollinen purkautuminen aiheuttaisi suuren uhan myös pääkaupunki Quitolle, joka sijaitsee noin 60 kilometrin etäisyydellä tulivuoresta. Uhkana eivät ole vain laava vaan myös mutavyöryt ja jää.

Cotopaxin ylin osa on jään peitossa. Cotopaxin lisäksi myös yleiset maanjäristykset aiheuttavat uhkaa ecuadorilaisille.

Cotopaxi on tulivuori.

Lisätietoa: Havaijisaaret

Havaijisaaret

Havaijisaaret ovat syntyneet järjestyksessä siten, että kartalla näkyvistä saarista pohjoisin, Kauai, on vanhin (yli 5 miljoonaa vuotta vanha). Oahu on noin 3 miljoonaa vuotta, Molokai noin 2 miljoonaa vuotta ja Maui toiseksi nuorin, noin miljoona vuotta vanha. 

Pääsaaren, Havaijin, ikä on vain 500 000 vuotta.  Vanhin Havaijin kuuman pisteen ylle syntynyt saari on jo katoamassa valtameren hautaan.

Tällä hetkellä kuuma piste sijaitsee siis Havaijin pääsaarella, mutta se on jo siirtymässä parikymmentä kilometriä kaakkoon. Tälle kohdalle on nimetty syntyväksi Loihin saari, joka on vielä noin kilometrin syvyydessä, mutta kasvaa merenpinnalle uudeksi saareksi noin 50 000 vuoden kuluessa.

Havaijisaaret
Odota