Luku 1.3 (Biologia 8. lk)

Metsätyypit ja puulajit

Luvun tavoitteet
  • Tiedät, mitä tarkoitetaan käsitteellä kasvupaikkatekijät.
  • Osaat määritellä käsitteet eloton luonto ja elollinen luonto.
  • Osaat kertoa kuivan kangasmetsän, tuoreen kangasmetsän ja lehdon piirteitä.
  • Ymmärrät syy-seuraussuhteet metsätyyppien ja lajiston määräytymisessä.
  • Tunnistat Suomen yleisimmät puulajit.
  • Osaat kuvailla kaupungin puiston ja kaupunkimetsän piirteitä.

Metsän ekosysteemi

​Monet eri tekijät vaikuttavat siihen, miksi metsät ovat erilaisia eri alueilla. Maaperän rakenne, ravinteet, valo, lämpö ja vesi vaikuttavat siihen, miten kasvit kasvavat. Kun kasvit kilpailevat näistä kasvupaikkatekijöistä, jokaiseen metsään valikoituvat parhaiten menestyvät lajit. Puut menestyvät luonnossa, koska ne nousevat korkealle ja saavat siten valoa paremmin kuin matalalle jäävät kasvit.

Samalla alueella elävät saman lajin yksilöt muodostavat populaation. Esimerkiksi kärppäpopulaatioon kuuluvat saman metsän alueella elävät kärpät. Eliöyhteisön muodostavat metsän kaikkien eri lajien populaatiot yhdessä. Metsän ekosysteemi rakentuu elottoman ja elollisen luonnon tekijöistä.

Metsän piirteitä

Muistatko termit?

  • Biosfääri – maapallon osa, jossa on elämää.
  • Ekosysteemi – esimerkiksi metsä tai järvi, sen eliöt (kasvit, eläimet jne.) sekä eloton luonto (vesi, kivet).
  • Eliöyhteisö – esimerkiksi metsän tai järven kaikki eliöt.
  • Populaatio – tietyn alueen, esimerkiksi metsän, tietyn lajin yksilöt.
  • Laji – luokittelun yksikkö, esimerkiksi kuusi ja karhu.
  • Eliö – elävä yksilö, bakteeri, alkueliö, kasvi, sieni tai eläin.
  • populaatio
  • laji
  • eliöyhteisö
  • ekosysteemi
  • Saaressa kasvavat mustikat.
  • Rakenteeltaan ja perimältään melko samanlaisten yksilöiden joukko. Yksilöt voivat ainakin periaatteessa lisääntyä keskenään.
  • Saaren kasvien, sienten ja eläinten muodostama kokonaisuus.
  • Systeemi joka muodostuu saaren kaikista eliöistä, kivistä, maaperästä, auringon valosta jne.

Metsätyypit

Metsiä voi luokitella monella tavalla.

Helpoin tapa luokitella metsiä on niissä kasvavien puiden mukaan. Näin saadaan luokiteltua metsät kolmeen tyyppiin.

  • Lehtimetsässä on enimmäkseen lehtipuita,
  • mäntymetsässä mäntyjä ja
  • kuusimetsässä kuusia.

Metsätyypit voidaan luokitella myös aluskasvillisuuden tyypillisten kasvien mukaan:

  • Kuivassa kangasmetsässä on mm. jäkäliä, mänty on pääpuulajina.
  • Tuoreessa kangasmetsässä on mm. sammalia, pääpuulaji on kuusi.
  • Lehto on luonnoltaan monipuolinen lehtimetsä.

Monille kaupunkilaiselle puistot ovat tutuin ympäristö, jossa kasvaa puita. Puistot poikkeavat metsistä monin tavoin, mutta metsäluonnon tutkimista voi harjoitella aivan hyvin puistossakin.

Lehtimetsä

Lehtimetsissä vallitsevina puulajeina ovat lehtipuut. Nuorissa metsissä yleisiä ovat nopeasti leviävät ja kasvavat puulajit, kuten koivut, lepät, pajut ja haapa.

Lehtimetsissä valon määrä on kesällä pienempi kuin esimerkiksi mäntymetsissä. Siksi alemmissa kasvillisuuskerroksissa on varjoa sietäviä kasveja, kuten saniaisia.

Lehtimetsät ovat tärkeitä elinympäristöjä lukuisille nisäkkäille ja linnuille. Esimerkiksi haapa hyödyttää monia eläimiä. Sen kuori ja oksat ovat jänisten ja hirvien talviravintoa. Lehtiä ja puuainesta syövät monet selkärangattomat, jotka vuorostaan ovat lintujen ruokaa. Tikat kaivavat pesäkoloja haavan pehmeään puuainekseen. Tikkojen jälkeen koloihin voi asettua pesimään esimerkiksi talitiainen, leppälintu tai helmipöllö.

Reheviä lehtoja on eniten Etelä-Suomessa. Lehtojen lajistoon voi kuulua myös niin kutsuttuja jaloja lehtipuita, kuten tammi, vaahtera ja vuorijalava. Lehdoissa on paljon kasvillisuutta, joiden kuolleista osista muodostuu vähitellen ravinteikasta multaa. Siksi monet lehdoistamme on raivattu aikoinaan pelloiksi.

Lehtimetsä
Muun muassa valkovuokot kukkivat keväisissä lehdoissa.

Mäntymetsiä on kuivilla kankailla

Valoisat mäntymetsät hallitsevat suomalaista metsämaisemaa. Mänty levisi maahamme kaakosta jo 9 000 vuotta sitten.

Mänty on tärkein metsäpuulaji. Mäntyvaltaisten metsien osuus on noin 65 % Suomen koko metsäpinta-alasta.

Kuivan kankaan maaperä on hiekkaa.

Mänty kestää hyvin myrskyissä paalujuuren vuoksi. Paalujuuri tarkoittaa keskimmäistä paksua juurta, joka "ankkuroi" puun maahan. Jos myrsky saa otteen puusta, mänty meneekin poikki eikä kaadu juurineen kuten kuusi.

Vanhoja, pystyyn kuolleita harmaita mäntyjä sanotaan keloiksi. Kelot ovat upeita ilmestyksiä. Ne ovat kokeneet monet myrskyt ja maiseman muutokset.

Mänty vaatii valoa ja viihtyy kuivissa olosuhteissa. Hiekka ja sora läpäisevät vettä hyvin, jolloin tällainen maaperä on kuivaa. Tällaisille paikoille kehittyy kuiva kangasmetsä, jonka pääpuulaji on mänty.

Kuivassa kangasmetsässä kasvaa runsaasti muun muassa kanervia ja puolukkaa. Eläimistä kuivilla kankailla viihtyvät muun muassa myyrät, hiiret, orava, kettu ja Lapissa poro. Linnustoon kuuluvat muun muassa peippo, pajulintu ja eri tiaislajit.

Mäntyvaltainen kuiva kangasmetsä

Kuusimetsiä on tuoreilla kankailla

Jos maaperä on vettä sitovaa moreenia, kasveille on melko hyvin tarjolla vettä ja ravinteita. Tällaiselle paikalle kehittyy tuore kangasmetsä, jonka valtapuulajina on kuusi.

Kuusi on männyn jälkeen Suomen toiseksi yleisin puulaji. Monet lehtimetsät ja mäntymetsät muuttuvat vuosikymmenten saatossa kuusimetsiksi, sillä kuusi menestyy hyvin Suomen nykyisessä lauhkeassa ja kosteassa ilmastossa.

Pensaskerroksessa on kuusen taimien lisäksi pihlajaa ja eri pajulajeja. Kenttäkerroksessa on enemmän ruohoja ja heiniä kuin kuivissa kangasmetsissä. Esimerkiksi oravanmarja, kevätpiippo ja metsätähti ovat tavallisia tuoreen kankaan ruohoja. Runsaimpana kasvaa kuitenkin kuusien varjossa hyvin menestyvä mustikka. Myös vanamo on yleinen. Vanhimmat metsät ovat varjoisia, ja niiden pohjakerroksessa on paljon sammalia.

Kuusi on varjoa sietävä puu, jolla tuuheita oksia riittää latvasta tyvelle saakka. Siksi varttuneet kuusimetsät ovat hyvin varjoisia kasvupaikkoja. Valosta on alemmissa kasvillisuuskerroksissa puutetta, mutta toisaalta kuusikko suojaa auringon paahteelta, kuivumiselta ja hallalta. Kuusten varjossa menestyvät esimerkiksi mustikka ja monet sammalet. Kaikkein tiheimmistä kuusikoista aluskasvillisuus saattaa puuttua lähes kokonaan.

Kuusi on pihkainen puu, jota vain harvat selkärankaiset käyttävät ravinnokseen. Kävyissä olevia siemeniä ja neulasten ja kaarnan lomassa olevia selkärangattomia osaavat kuitenkin monet eläimet hyödyntää. Kuusimetsän tyypillisiä eläimiä ovat orava, hömötiainen, kuusitiainen ja hippiäinen. Karhu, metsämyyrä ja rastaat syövät metsän pohjalla kasvavia mustikoita.

Kuusivaltainen tuore kangasmetsä
      • puolukoita
      • vedestä pula
      • paljon valoa
      • maalaji moreeni
      • sammalia
      • vähän valoa
      • maalaji hiekka
      • mustikoita

      Suomen metsätyypit

      Suomen metsätyypit puulajin mukaan

      Metsätyyppi

      Mäntymetsä

      Kuusimetsä

      Lehto esimerkkinä lehtimetsästä

      Ekosysteemi (aluskasvien mukaan)

      kuiva kangasmetsä

      tuore kangasmetsä

      lehto

      Aluskasvillisuus

      jäkäliä, sammalia, puolukka

      varpuja, mm. mustikka

      pensaita, heiniä, vuokkoja jne.

      Maalaji

      hiekka, sora

      moreeni

      multa

      Veden saatavuus

      huono

      hyvä

      hyvä

      Valon määrä kenttäkerroksessa

      suuri

      pieni

      keväällä suuri, kesällä pieni

      Pääpuulajit

      mänty

      kuusi

      lehtipuut

      Eläimistö

      melko niukka

      kuusimetsän lajistoa

      runsas

      Levinneisyys

      koko Suomi, mm. harju- ja kallioalueet

      koko Suomi

      Etelä-Suomi

      Sekametsä

      Vaikka Suomi kuuluu suurimmaksi osaksi pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen, on metsissä muitakin kuin havupuita. Useimmiten seassa on lehtipuita.

      Sekametsissä valtapuulajin lisäksi muita puulajeja on yli 25 prosenttia puista. Yleensä sekametsän valtapuu on mänty ja kuusi, ja niiden joukossa kasvaa enemmän tai vähemmän lehtipuita.

      Hieskoivu on maamme yleisin sekametsien lehtipuu. Myös rauduskoivu, harmaa- ja tervaleppä, haapa, pihlaja ja raita ovat yleisiä.

      Sekametsien eläinlajisto on monipuolinen. Useammista puulajeista koostuva metsä tarjoaa monenlaista ravintoa ja pesäpaikkoja. Esimerkiksi liito-orava on kuusivaltaisten sekametsien laji.

      Keväisessä sekametsässä kaikuu peipon, punarinnan, punakylkirastaan ja monen muun muuttolinnun laulu.

      Metsänhoito on suosinut mäntyä ja kuusta niin, että sekametsät ovat Suomessa vähentyneet.

      Sekametsässä kasvaa havu- ja lehtipuita.

      Puistoja ja kaupunkimetsiä

      Puiston eläimiä ja kasveja. Kuva: Viinikan puisto Tampereelta. © Juha Salminen, kuva soveltuu myös VR-laseilla katsottavaksi.

      Kaupunkien rakentamisessa jätetään suunnitteluvaiheessa tilaa viheralueille. Viheralueiden suunnittelijat ottavat istutusvaiheessa huomioon, mitkä lajit kestävät tallaamista ja ilmansaasteita. Kasvit tuodaan muualta, niitä kastellaan ja kuolleita kasvinosia siivotaan pois eri vaiheissa kesää.

      Suuret puut leimaavat kaupungin puistojen ilmettä. Ne tuovat viihtyisyyttä ja antavat varjostuksellaan viilennystä kuumina kesäpäivinä ihmisille ja eläimille. Syksyllä lehtipuiden ruska tuo mukavaa väriä.

      Kaupunkiympäristö voi olla vihreä.
      Puistoihin istutetut pihdat tarjoavat ravintoa mm. kuusitiaisille.

      Kaupunkimetsät ovat asutuksen läheisyydessä sijaitsevia metsäalueita, joilla ihminen ei hoida kasvillisuutta kuten kaupungin puistoissa. Osa kaupunkimetsistä on kaikille kulkijoille ulkoiluun tarkoitettuja. Osa kaupunkimetsistä on luonnonsuojelun nimissä säilytettyjä, ja niiden annetaan olla koskemattomina.

      Puistoissa ja kaupunkimetsissä elävät eläimet ovat tottuneita ihmisen läheisyyteen. Petoeläimiä on vähän ja ravintokohteita, kuten jopa ihmisten jättämiä ruoantähteitä, on paljon. Kaupunkimetsien lintulajistosta löytyy samoja lajeja kuin luonnon metsistä, esimerkiksi tiaisia ja rastaita. Orava ja siili ovat yleisiä nisäkkäitä. Ketut liikkuvat rohkeasti ihmisasutuksen liepeillä ruoan etsinnässä.

      Rusakko on puistojen ja kaupunkimetsien laitamien laji.

      Tiivistelmä

      • Metsässä kasvit kilpailevat kasvupaikkatekijöistä, jotka ovat elottoman luonnon tekijöitä.
      • Metsän elävän luonnon muodostavat kaikki eliöt.
      • Valoisat mäntymetsät hallitsevat suomalaista metsämaisemaa.Niillä on tyypillinen kuivan kangasmetsän lajisto.
      • Runsasravinteisemmille ja kosteammille metsäalueille kasvaa tuoreita kangasmetsiä (valtapuuna kuusi) ja lehtoja (lehtipuita).
      • Kaupunkimetsät ovat asutuksen läheisyydessä sijaitsevia metsäalueita, joista osa on tarkoitettu ulkoiluun kaikille kulkijoille.
      • Avainsanat: kasvupaikkatekijät, kuiva kangasmetsä, tuore kangasmetsä, lehto, eloton ja elollinen luonto, ekosysteemi, eliöyhteisö, populaatio, yksilö.

      Lisätietoa: puulajit

      Tässä osiossa on esitelty Suomen yleisimpiä puulajeja. Lisää tietoa on mm. Luontoportissa.

      Miksi havupuut menestyvät Suomessa?

      Mänty ja kuusi ovat havupuita.

      Havupuiden neulaset ovat pieniä ja ohuita lehtiä. Neulasten pinta on vahamainen. Tämä vahapinta estää veden karkaamisen lehdestä ilmaan. Neulaset kestävät pakkasta. Niinpä kuusen ja männyn ei tarvitse pudottaa neulasiaan talveksi. Kun kevätaurinko alkaa lämmittää metsiä, havupuut voivat alkaa heti yhteyttämään.

      Mänty ja kuusi lisääntyvät käpyyn muodostuvien siementen avulla. Kun siemenet ovat valmiita, kävyn suomut aukeavat ja siemenet irtoavat. Ne voivat lentää tuulen mukana pitkiäkin matkoja.

      Orava ja käpylinnut syövät mielellään kuusen ja männyn siemeniä. Se, kasvaako yhdestä tietystä siemenestä uusi puu, on epävarmaa. Tästä syystä hakkuuaukealla istutetaan männyn tai kuusen taimia.

      Mänty (Pinus sylvestris)

      Mänty viihtyy valossa

      Mänty ei tarvitse paljoa vettä. Tästä syystä mäntyä tavataan hiekkaisillakin paikoilla, joissa satanut vesi valuu nopeasti maan uumeniin.

      Mänty pystyy kasvamaan jopa kalliollakin, sillä vahvat juuret pystyvät kiinnittämään puun riittävästi kallion pintaan.

      Mänty tarvitsee paljon valoa. Jos oksat eivät saa valoa riittävästi, ne kuolevat. Tästä syystä männyn alaoksat kuolevatkin pois ja isossa männyssä on neulasia vain korkealla olevissa oksissa.

      Maailman merillä seilanneet löytöretkeilijät seikkailivat veneillä, jotka oli tervattu suomalaisista männyistä valmistetusta tervasta. Lisäksi männystä on valmistettu kattoihin päreitä, ja katovuosina männyn kuoren saatavaa nilaa on lisätty leivän jatkeeksi.

      Hoidettu mäntymetsä on suhteellisen avointa ympäristöä.

      Tarve-esineitä, huonekaluja, ovia ja hirsimökkejä tehdään männystä edelleen. Nykyisin mäntyä käytetään paljon myös paperin valmistuksen raaka-aineena.

      Kuusi ei tarvitse paljoa valoa

      Kuusi on varjokasvi. Tämä tarkoittaa sitä, että kuusi viihtyy muiden puiden varjossa, eikä se tarvitsee välttämättä paljoa auringonvaloa kasvaakseen.

      Kuusen alaoksat eivät kuole puun kasvaessa niin kuin männyllä.

      Kuusi tarvitsee mäntyä enemmän vettä. Tästä syystä kuusi on yleisimmillään sellaisilla alueilla, joissa maaperä pidättää vettä melko hyvin.

      Kuusipuuta voi käyttää monella tavalla. Sahoilta saatavasta kuusipuusta voidaan tehdä esimerkiksi keittiön kalustoja ja vaneria. Kuusi on tärkein rakennuspuu. Kuusta voi käyttää myös takassa lämmityspuuna.

      Tasa-aineinen kuusi sopii hyvin soittimien, kuten viulun kaikupohjaksi.

      Puunjalostusteollisuudelle pitkäkuituinen kuusipuukuitu on erinomaista raaka-ainetta. Siitä syntyvät korkealaatuiset painopaperit maailmalle vietäviksi.

      Kuusesta tehdään vaatteitakin: ns. tekosilkit (mm. viskoosi) on valmistettu kuusiselluloosasta.

      Tämä on tapahtunut luonnonvalinnan seurauksena: lyhytoksaisten kuusien oksat eivät ole katkenneet lumen painosta. Tämän ansiosta ne ovat pystyneet yhteyttämään ja sitä kautta myös tuottamaan siemeniä paremmin kuin pitkäoksaiset kuuset.

      Kuusen nuori käpy. Kuusen siemenet kypsyvät käpysuomujen alla suojassa.

      Koivulla on valkoinen runko

      Koivu on helppo tuntea talvellakin puun valkean rungon ansiosta. Koivuja kasvaa monenlaisilla paikoilla, ja koivut ovat maamme yleisimpiä lehtipuita.

      • Metsissä koivuja on kahta lajia.
      • Rauduskoivun lehdet ovat kolmiomaisia.
      • Hieskoivun lehdet ovat pyöreämpiä.

      Koivun tuohi on pääosin valkoinen, mutta varsinkin vanhempien rauduskoivujen tyven tuohi muuttuu röpelöisen mustaksi. Tuohea on käytetty monin tavoin.

      Koivun puu on vahvaa, sitkeää ja taipuisaa.

      Koivu sopiikin hyvin huonekalujen, lattioiden ja vanerin raaka-aineeksi.

      Kuvassa vasemmalla on rauduskoivun ja oikealla hieskoivun lehti.
      Koivun tunnistaa rungon tuohen valkeasta väristä.

      Haapa

      Haavan lehdet ovat pyöreät. Haapa on nopeakasvuinen lehtipuu. Se pystyy levittäytymään nopeasti juurivesojen avulla: juurista kasvaa uusia taimia!

      Niinpä pieni metsä voikin olla tavallaan yhtä haapayksilöä. Haavan puu on melko pehmeää.

      Tästä syystä tikat hakkaavat pesäkolonsa usein juuri haapaan.

      Haapa on helppo tunnistaa sen pyöreistä lehdistä. Tuulisella säällä haavan tunnistaa näiden lehtien havisevasta äänestä.

      Haavan (Populus tremula) lehti
      Haapa on avainlaji.

      Tuomi

      Tuomen valkoiset, tuoksuvat kukat kukkivat usein toukokuun lopussa, kun oppilaat odottavat kesäloman alkua.

      Tämän jälkeen tuomi on huomaamaton puu, sillä se ei kasva kovinkaan isoksi.

      Tuomen marjat ovat tummansinisiä.

      Tuomi (Prunus padus)

      Lepän lehdet eivät vaihda väriä syksyllä

      Kuten koivuja, myös leppiä on kahta lajia: harmaaleppä ja tervaleppä.

      Harmaalepän lehdet ovat teräväkärkiset, lisäksi harmaalepän runko on vanhanakin sileä ja harmahtava.

      Tervalepän lehden kärkiosassa on selkeä lovi, ja vanhemman tervalepän runko on ruskea.

      Leppä on poikkeuksellinen puu, sillä sen ei tarvitse kerätä viherhiukkasia syksyllä talteen.Leppä pudottaa lehtensä maahan vihreinä.

      Harmaalepän lehti on teräväkärkinen.

      Pihlajalla on punaiset marjat

      Pihlaja poikkeaa muista metsien puista kolmella tavalla: Se kukkii keväällä isoin valkein kukin. Sen lehti koostuu monesta pienestä lehdykästä.

      Loppukesästä ja syksyllä pihlajat on helppo tunnistaa kauniin punaisista marjoista.

      Pihlajan marjat ovat tärkeää ravintoa rastaille ja tilhille.

      Kotipihlajan (Sorbus aucuparia) marjat ja lehdet ovat helposti tunnistettavissa.

      Jalot lehtipuut

      Tammi, vaahtera ja lehmus ovat Suomen metsissä melko harvinaisia. Tämä johtuu siitä, että nämä jalot lehtipuut vaativat hyvin suotuisia oloja kasvaakseen.

      Jalot lehtipuut ovat melko yleisiä Lounais-Suomessa, mutta pieniä metsiköitä kasvaa muuallakin.

      Jalot lehtipuut ovat puistojen yleisiä puita.

      Tammi (Quercus robur)

      Tammi

      Tammi on suosittu puiston puu. Sitä sanotaan puiden kuninkaaksi sen jykevän rungon ja olemuksen ansiosta. Sen rehevä, lehtevä latvus antaa suojaa auringolta ja tarjoaa suojapaikan linnuille ja oraville.

      Tammeen kehittyy syksyllä terhoja, jotka ovat sen hedelmiä. Terhot ovat myyrien ja oravien mieliruokaa.

      Lehmuksen lehti muistuttaa sydäntä.

      Lehmus

      Lehmus on komea paksurunkoinen puu.

      Lehmus on Suomessa levinneisyytensä pohjoisilla äärirajoilla. Sen pohjoisimmat luontaiset kasvupaikat ovat Pohjois-Karjalassa.

      Elinvoimaisena puuna lehmus sietää leikkausta ja monenlaisia vaurioita. Läpeensä lahonakin se voi pysyä elinvoimaisena. Siksi puistoissa lehmus onkin yleinen puu.

      Hedelmä on kuin pähkinä. Eläimet syövät niitä mielellään.

      Vaahtera

      Vaahtera on yleinen puu puistoissa ja paikoin jopa metsissäkin Oulun korkeudelle saakka.

      Vaahteran suuret, kourasuoniset lehdet ovat kuin kämmeniä, joissa sormet osoittavat eri suuntiin.

      Hedelmä on varustettu lenninsiivillä. Siemenet levittäytyvätkin tuulen avulla laajalle alueelle, jopa kilometrien päähän.

      Vaahteran lehdestä erottuvat suonet, joita pitkin vesi kulkee soluihin.
      Odota