Lukuisia suuntauksia ja kirkkokuntia

Kristinusko on edelleen maailman suurin uskonto. Se on levittäytynyt lähes jokaiseen maanosaan, ja lähetystyö jatkuu koko ajan. Maallistumisen eli sekularisaation väitetään olevan yleinen ilmiö etenkin länsimaissa, joissa tutkimusten mukaan ihmiset vieraantuvat kristinuskosta yhä enemmän. Tulokset ovat kuitenkin osittain ristiriitaisia, sillä pyhän ja yliluonnollisen kaipuu on tullut entistä tärkeämmäksi monelle nykyihmiselle. Suomessa, kuten muissakin länsimaissa, kirkon jäsenmäärä jatkaa laskuaan, mutta monet toiminnot kuten perhekerhot ja rippikoulu nauttivat yhä suurta suosiota.

Vuosikymmenen alun korona-aikana kirkosta erottiin huomattavasti vähemmän kuin vuotta aiemmin vastaavana ajanjaksona, vaikka koronan seurauksena monilla taloudellinen tila heikkeni.

Kristinusko vakiintui jo Rooman vallan aikaan isoksi ja organisoiduksi uskonnoksi, mutta samalla sen opeista kehkeytyi monia eri kiistoja. Kristinuskosta erosi jo ensimmäisinä vuosisatoina pieniä uskontokuntia kuten gnostilaisuus. 300-luvulla opillisia erimielisyyksiä jouduttiin selvittelemään kirkolliskokouksissa ja kristinuskoon laadittiin uskontunnustuksia.

Uskontunnustukset kertovat pitkälti, mistä kristinuskossa on kyse: uskosta kolmiyhteiseen Jumalaan – Isään, Poikaan ja Pyhään henkeen. Pyhä kirja Raamattu kertoo, kuinka maailma luotiin aluksi hyväksi, mutta ihminen lankesi kiusaukseen ja sai synnin osakseen. Raamatun mukaan Jumala lähetti poikansa Jeesuksen sovittamaan ihmiskunnan synnit ristinkuolemallaan ja avasi samalla ihmisille tien taivaaseen, Jeesukseen uskomalla ja lähimmäistä rakastamalla. Lähimmäinen ei kristinuskossa tarkoita vain itselleen läheisiä ihmisiä, vaan kaikki ihmisiä maailmassa. Jokaisesta, siis kaikkein köyhimmistä ja heikoimmistakin, pitää näin ollen pitää huolta.

Kristinuskossa on yhteisiä perususkomuksia, joiden kautta uskontoa voidaan kutsua kristinuskoksi. Kristinusko ei kuitenkaan ole kaikkialla yhtenäistä, vaan se on historian saatossa jakaantunut lukuisiin erilaisiin kirkkokuntiin ja suuntauksiin. Eroja on mm. kaste- ja ehtoolliskäsityksissä. Nämä ovat sakramentteja eli kirkon pyhiä toimituksia, joita on eri määrä eri suuntauksissa. Luterilaisuudessa niitä on kaksi, kun taas katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa seitsemän.

Kristinuskoksi ei lueta sellaisia suuntauksia, jotka eroavat keskeisiltä opeiltaan kristinuskon peruskäsityksistä. Näitä ovat mm. mormonit ja Jehovan todistajat, vaikka niiden opeissa on mukana joitakin samankaltaisia ajatuksia kuin kristinuskossa.

Kristinuskon historian sanotaan olleen jakaantumisen historiaa. Idän ortodoksinen kirkko ja lännen katolinen kirkko jakaantuivat Rooman luhistuttua, ja lopullinen ero muodostui vuonna 1054.

Katolinen kirkko hallitsi keskiajalla Eurooppaa, kunnes 1500-luvulla reformaatiot halusivat riisua sen Raamattuun kuulumattomista aineksista. 

Reformaation myötä katolisesta kirkosta muodostui monia protestanttisia suuntauksia etenkin pohjoiseen Eurooppaan. Katolinen kirkko pysyi kuitenkin suurimpana kristillisenä kirkkokuntana, jolla on edelleen yli miljardi jäsentä kahdesta miljardista kristitystä. Katolilaisuutta on enimmäkseen Etelä-Amerikassa sekä Etelä-Euroopassa.

Pohjoismaat ovat edelleenkin uskonnoltaan luterilaisia kristittyjä reformoija Martti Lutherin nimen mukaisesti. Suomessa suurin kirkkokunta on evankelis-luterilainen kirkko, johon kuuluu vielä noin 60 %:a kaikista suomalaisista.

Eteläisellä pallonpuoliskolla on paljon katolilaisuutta mutta myös vapaita kristillisiä suuntauksia, joiden mukaan isot valtiolliset kirkkokunnat ovat liian jähmeitä, eivätkä edusta aina Raamatun mukaista kristillisyyttä. Euroopassa kristinuskon jäsenmäärä on hieman laskusuunnassa, mutta Euroopan ulkopuolella etenkin Afrikassa kristinusko kasvaa voimakkaasti.

Maallistuminen näkyy ilmiönä myös Pohjois-Amerikassa, mutta kirkossa kävijöiden määrä on silti erittäin suuri verrattuna enemmistöön Euroopan maista. Myös presidentti ja ylin hallinto viittaa jo kielenkäytössä usein jumalaan tai rukouksiin, mikä Suomessa ei ole tavallista. Yhdysvaltain 20 dollarin seteli kertoo myös kristinuskon vahvasta vaikutuksesta, kun mukana on teksti "In God we trust". Sama teksti on kirjoitettuna Yhydsvaltain perustuslakiin ja maan virallinen motto siitä tuli toisen maailmansodan jälkeen 1956, kun kylmän sodan aikana maa halusi erottatua ateistisesta Neuvostoliitosta.

Maailmanlaajuisesti kristinusko on nousussa eniten Aasiassa ja Afrikassa. Tosin monissa paikoissa se on joutunut rankkojen vainojen kohteeksi mm. äärimuslimiryhmien terroritekojen vuoksi. Ja vaikka kristinuskon nousua vielä tapahtuukin, ennustetaan islaminuskon nousevan vielä joskus maailman suurimmaksi uskonnoksi. Tämä johtuu siitä, että maailman väkimäärä kasvaa nopeiten kehitysmaissa, joissa muslimien osuus on prosentuaalisesti suurinta. Kristinusko pitänee kuitenkin pintansa vielä seuraavat vuosikymmenet.