Reilumpaan maailmaan

Edullisia muotivaatteita myyvät ketjut, roimat alennusmyynnit ja kampanjapäivät houkuttelevat asiakkaita kaupungeissa ja kauppakeskuksissa. Meille on toki mukavaa, jos vaatteita saa muutamalla eurolla, mutta noiden hintojen takana oleva toiminta ei välttämättä kestä lähempää eettistä tarkastelua.

Puuvillan tuotannon ongelmia ovat mm. puuvillan suuri veden tarve ja monissa maissa lapsityövoiman käyttäminen.

Esimerkiksi Bangladeshissa minimikuukausipalkka on 50 euron luokkaa. Se on kaukana elämiseen tarvittavasta palkkatasosta, jonka kuuluisi olla yleismaailmallinen ihmisoikeus. Tähänkin voi sisältyä vielä ylimitoitettuja tuotantovaatimuksia, ylityöpakkoa ja vakavia työturvallisuuden laiminlyöntejä. Lisäksi puuvillan viljely aiheuttaa ympäristöongelmia ja vesipulaa esimerkiksi ennestään kuivilla alueilla Keski-Aasiassa.

Epäeettiset tuotantotavat eivät rajoitu pelkästään vaatteisiin. Tavaroita, joiden valmistukseen tarvitaan paljon työvoimaa, tehdään maissa, joissa työn hinta on alhainen ja valvonta heikkoa. Tällaisia tavaroita ovat esimerkiksi monet urheiluvälineet, lelut ja elektroniikka. Ostaessasi halvan jalkapallon voit tuskin olla varma, ettei sen ompeluun ole käytetty lapsityövoimaa. Toisaalta suuri hintakaan kaupoissamme ei takaa eettistä tuotantoa.

Tavalliset kulutustavaramme kuluttavat valmistusvaiheissaan huomattavasti enemmän luonnonvaroja kuin niiden koosta tai painosta voisi päätellä. Esimerkiksi tietokoneen valmistukseen on voinut kulua tonni kiviainesta ja muita materiaaleja ja sata kuutiometriä vettä. Suuri määrä johtuu siitä, että monet tietokoneen materiaalit ovat harvinaisia metalleja, joiden louhiminen tuottaa paljon tarpeetonta sivukiveä ja kuluttaa valtavasti vettä.

Kunkin tavaran elinkaaren aikana käytetyistä luonnonvaroista käytetään nimitystä ekologinen selkäreppu. Jos tuotantoon kuluu paljon vettä, tuotteella sanotaan olevan suuri vesijalanjälki. Sellaisilla tuotteilla, joiden valmistus tuottaa suuren määrän ilmastonmuutosta [käsite: ilmastonmuutos – Ilmastonmuutoksella tarkoitetaan yleensä ihmisen toimien aiheuttamaa maapallon ilmaston lämpenemistä.]aiheuttavia kasvihuonekaasuja, on suuri hiilijalanjälki[käsite: hiilijalanjälki – Hiilijalanjäljellä tarkoitetaan ilmastokuormaa eli sitä, kuinka paljon kasvihuonekaasuja hiilidioksidiksi laskettuna jokin tuote tai palvelu elinkaarensa aikana tuottaa. Hiilijalanjälki voidaan laskea erilaisten laskureiden avulla tuotteelle, palvelulle, toiminnalle tai yksittäiselle kuluttajalle.].

Palmuöljyn tuotantoon liittyy sademetsien tuhoamista ja ihmisoikeusongelmia.

Sama tavaroiden valmistusta rasittavat kestämättömyys ympäristön ja ihmisoikeuksien kannalta koskee myös ruokaa. Alhainen ruoan hinta ja kansainvälinen kilpailu ajavat ravinnon tuottajien tulotasoa alas ympäri maailmaa.

Joidenkin maataloustuotteiden, kuten kaakaon, sokerin ja palmuöljyn tuotantoon liittyy orjuuden kaltaisia työoloja. Lisäksi ravinnontuotanto on suuri ympäristön kuormittaja.

Ruokaa syntyy viljelyalaa kohti laskettuna eniten, jos tuotetaan kasviperäistä ravintoa. Kun pellolla tuotettu kasvimateriaali syötetään ensin eläimelle, tämä kuluttaa suuren osan energiasta omiin elintoimintoihinsa ja liikkumiseen. Esimerkiksi nauta käyttää itse noin 90 % syömänsä ravinnon energiasta. Kymmenen kilon kasvimassalla voidaan saada siten yksi kilo kasvua.

Eettiseen eläinruokaan kuuluu eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen.

Maapallon ravinnon riittävyyden ja ympäristön kuormituksen vähentämisen kannalta olisi siksi parempi suosia kasvisruokaa. Toisaalta jotkut eläimetkin ovat toisia tehokkaampia muuttamaan ravintoa omiksi kudoksiksi, eli niillä on erilainen ekologinen tehokkuus. Esimerkiksi sian ekologinen tehokkuus on noin kaksi kertaa ja broilerin noin neljä kertaa suurempi kuin naudan. Kaikkein tehokkaimpia ja siten vähiten ympäristöä rasittavia, ovat vaihtolämpöiset eläimet, kuten kalat, katkaravut ja hyönteiset.

Tuotantoeläinten kasvatusolot ja kohtelu ovat olennainen osa ruoan etiikkaa. Naudat, siat ja kanatkin ovat tuntevia olentoja. Niilläkin on tarpeita, pelkoja ja kykyä havainnoida ympäristöään. Meidän velvollisuutemme on huolehtia, että tuotantoeläimille on niille sopivat olot eikä tarpeetonta kärsimystä aiheuteta. Ongelmatonta ei ole kasvituotantokaan. Esimerkiksi riisintuotannolla on suuri hiilijalanjälki ja sademetsää raivataan soijapeltojen tieltä. Suuret sadot vaativat runsasta veden, lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä, mitkä kaikki vahingoittavat ympäristöä.

Ruoan eettisyyttä pohtivan kuluttajan on kohtalaisen helppo löytää ihmisoikeuksien, ilmaston ja muiden ympäristövaikutusten suhteen kestäviä tuotteita. Listalla on esimerkiksi lähellä tuotettuja kasviksia, juureksia ja kotimaista kalaa. Eläintuotteissa on usein merkintöjä tuotantotavoista. Esimerkiksi kananmunista voi valita häkkikanojen munien sijaan virikekanaloiden, vapaiden kanojen tai luomuperiaatteita noudattaen tuotettuja munia.